Lasten osallisuus päiväkodin arjessa ja perustoiminnoissa
Hanhisalo, Ruut; Kuntonen, Jenna (2020)
Hanhisalo, Ruut
Kuntonen, Jenna
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005067591
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005067591
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten lasten osallisuus näkyy päiväkodin arjessa ja perustoiminnoissa sekä miten lapset ja kasvattajat sen kokevat. Opinnäytetyössä tutkittiin kasvattajien näkemyksiä lasten osallisuudesta arjessa ja perustoiminnoissa. Tavoitteena oli tehdä osallisuutta näkyväksi ja kehittää toimintaa päiväkodin arjessa ja perustoiminnoissa kasvattajien kanssa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin strukturoiduilla ja puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastattelut rajattiin yhteen varhaiskasvatusryhmään. Kolmea kasvattajaa haastateltiin yksilöhaastattelun muodossa ja lapsille toteutettiin kolme ryhmähaastattelua. Kasvattajien ja lasten haastatteluiden analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia ja vastauksia arvioitiin suhteessa osallisuuden ja perustoimintojen teoriaan. Opinnäytetyöstä on poistettu luottamuksellinen aineisto ja varhaiskasvatusyksikön nimeä ei mainita anonymiteetin säilyttämiseksi.
Opinnäytetyön tulosten mukaan lasten osallisuudessa korostui lasten kuunteleminen, mielipiteiden huomioon ottaminen ja osallisuuden mahdollisuus. Kasvattajien haastatteluista nousi esille osallisuus käsitteenä, oppimisympäristö, osallisuuden menetelmät, kasvattajien yhteiset toimintamallit ja kehittäminen. Tutkimustuloksista käy ilmi, että kasvattajilla on tietoa osallisuudesta, mutta se ei aina toteudu arjessa ja kaikissa perustoiminnoissa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kasvattajat hyödyntävät osallisuuden menetelmiä omassa ryhmässään, mutta päiväkodilla ei ole olemassa yhtenäisiä toimintamalleja. Osallisuuden koulutukselle olisi varhaiskasvatusyksikössä tarvetta. Koulutus vahvistaisi kasvattajien tietoutta osallisuudesta sekä yhteisistä toimintamalleista.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin strukturoiduilla ja puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastattelut rajattiin yhteen varhaiskasvatusryhmään. Kolmea kasvattajaa haastateltiin yksilöhaastattelun muodossa ja lapsille toteutettiin kolme ryhmähaastattelua. Kasvattajien ja lasten haastatteluiden analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia ja vastauksia arvioitiin suhteessa osallisuuden ja perustoimintojen teoriaan. Opinnäytetyöstä on poistettu luottamuksellinen aineisto ja varhaiskasvatusyksikön nimeä ei mainita anonymiteetin säilyttämiseksi.
Opinnäytetyön tulosten mukaan lasten osallisuudessa korostui lasten kuunteleminen, mielipiteiden huomioon ottaminen ja osallisuuden mahdollisuus. Kasvattajien haastatteluista nousi esille osallisuus käsitteenä, oppimisympäristö, osallisuuden menetelmät, kasvattajien yhteiset toimintamallit ja kehittäminen. Tutkimustuloksista käy ilmi, että kasvattajilla on tietoa osallisuudesta, mutta se ei aina toteudu arjessa ja kaikissa perustoiminnoissa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kasvattajat hyödyntävät osallisuuden menetelmiä omassa ryhmässään, mutta päiväkodilla ei ole olemassa yhtenäisiä toimintamalleja. Osallisuuden koulutukselle olisi varhaiskasvatusyksikössä tarvetta. Koulutus vahvistaisi kasvattajien tietoutta osallisuudesta sekä yhteisistä toimintamalleista.