Kustannusten säästömahdollisuudet kiinteistöjen piha-alueiden hiekoitustyössä
Janhunen, Eemeli (2020)
Janhunen, Eemeli
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005047014
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005047014
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella ja kehittää Mikkelin Huoltotiimi Oy:n ajankäyttöä liukkaudentorjunnassa. Tarkastelun kohteina olivat pihat ja jalkakäytävät. Tavoitteena oli löytää mahdollisimman tehokas tapa suoriutua nykyisellä kalustolla hiekoituksesta ja löytää järkevää vertailutietoa, jonka perusteella tulevia kalustoinvestointeja voitaisiin suunnitella.
Aluksi tutustuttiin kiinteistöjen talvikunnossapitoon, sekä käytettävissä oleviin liukkaudentorjuntamenetelmiin ja hiekoitusvälineisiin. Lisäksi selvitettiin kiinteistöjen pihojen hoitoon sovellettavia laatuvaatimuksia ja tutustuttiin aiheeseen liittyvään lainsäädäntöön. Varsinaisessa kehittämisosassa mitattiin hiekoittimien sirotusmääriä ja kuormankantokykyä. Näitä selvittämällä saatiin yksitäiselle hiekoittimelle määriteltyä kapasiteetti. Kun kapasiteetit oli saatu määritettyä kaikille käytössä oleville hiekoittimille, mitattiin hoidettavien alueiden pinta-alat. Nämä tiedot yhdistämällä suunniteltiin tehokkaampia hiekoitusreittejä. Suunniteltujen reittien tehokkuutta verrattiin aiemmin ajettuihin reitteihin.
Tuloksena selvisi, että tarkemmalla reittisuunnitelulla saavutetaan tehokkaampaa työskentelyä. Tehokkuus ei kuitenkaan noussut niin paljon, kun oli ajateltu. Tilaajalle saatiin kuitenkin tehtyä hyvä hiekoitusreittien suunnittelumalli, jota jatkokehittämällä saadaan säästettyä hiekoituksen kustannuksissa.
Aluksi tutustuttiin kiinteistöjen talvikunnossapitoon, sekä käytettävissä oleviin liukkaudentorjuntamenetelmiin ja hiekoitusvälineisiin. Lisäksi selvitettiin kiinteistöjen pihojen hoitoon sovellettavia laatuvaatimuksia ja tutustuttiin aiheeseen liittyvään lainsäädäntöön. Varsinaisessa kehittämisosassa mitattiin hiekoittimien sirotusmääriä ja kuormankantokykyä. Näitä selvittämällä saatiin yksitäiselle hiekoittimelle määriteltyä kapasiteetti. Kun kapasiteetit oli saatu määritettyä kaikille käytössä oleville hiekoittimille, mitattiin hoidettavien alueiden pinta-alat. Nämä tiedot yhdistämällä suunniteltiin tehokkaampia hiekoitusreittejä. Suunniteltujen reittien tehokkuutta verrattiin aiemmin ajettuihin reitteihin.
Tuloksena selvisi, että tarkemmalla reittisuunnitelulla saavutetaan tehokkaampaa työskentelyä. Tehokkuus ei kuitenkaan noussut niin paljon, kun oli ajateltu. Tilaajalle saatiin kuitenkin tehtyä hyvä hiekoitusreittien suunnittelumalli, jota jatkokehittämällä saadaan säästettyä hiekoituksen kustannuksissa.