Pitkäaikaissairaan lapsen erityistarpeiden vaikutus varhaiskasvatuksen työntekijöiden työhön
Heikkinen, Henriikka (2020)
Heikkinen, Henriikka
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004064591
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004064591
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee pitkäaikaissairaan lapsen erityistarpeiden vaikutuksia varhaiskasvatuksen työntekijöiden työhön. Opinnäytetyö pyrkii tuomaan esille vähän tutkittua aihetta ja tuottaa alalle lisää tietoa aiheesta. Opinnäytetyön tutkimuksellisessa osiossa käytettiin kyselylomaketta avoin kysymyksin ja ne analysoitiin laadullisesti teemoittelun keinoin. Kyselyyn vastasi neljä varhaiskasvatuksen ammattilaista, joilla on kokemusta pitkäaikaissairaan lapsen hoidosta. Kaikki työskentelevät Helsingin kaupungin päiväkodeissa.
Opinnäytetyössä käydään läpi pedagogisen toiminnan suunnittelun periaatteita, sekä tarkastellaan perheen ja päiväkodin välistä suhdetta. Myöhemmin tarkastellaan lyhyesti myös päiväkodin työntekijöiden työn kuormittavuutta ja ammatillista kehittymistä.
Lasten yleisimpiä pitkäaikaissairauksia ovat tyypin 1 diabetes, astma, vakavat ruoka-aine allergiat ja lapsuusiän epilepsia. Pitkäaikaissairaus määritellään yleensä vähintään kuusi kuukautta kestäväksi sairastamisjaksoksi. Pitkäaikaissairaus vaikuttaa lapsen ja koko perheen elämään diagnoosin saamisesta lähtien. Sairastuminen voi vaikuttaa lapsen psyykkiseen hyvinvointiin monin eri tavoin, ja ne voivat heijastua merkittävästi myös päiväkodin arkeen.
Aikaisempia tutkimuksia pitkäaikaissairaan lapsen erityistarpeiden vaikutuksista varhaiskasvatuksen työntekijöiden arkeen on hyvin vähän. On kuitenkin osoitettu, että vaikeassa tilanteessa olevan perheen tukeminen voi olla päivähoidon työntekijän näkökulmasta pahimmillaan jopa uuvuttavaa.
Kyselyyn vastanneiden mukaan pitkäaikaissairaan lapsen erityistarpeiden vaikutukset varhaiskasvatuksen työntekijöiden työhön olivat melko vähäisiä. Haastateltavat eivät juurikaan kokeneet sairauden vaikuttavan toiminnan suunnitteluun. Kaikki vastaajat olivat samaa mieltä siitä, että sairauden hoito otettiin vakavasti ja siitä huolehdittiin päivän aikana, mutta ne eivät juurikaan aiheuttaneet erityisjärjestelyjä. Kaikki vastaajat painottivat pyrkimystä lapsen normaaliin osallisuuteen ryhmän toiminnassa. Pääasiassa vastaajat eivät olleet huomanneet työn kuormittavuuden lisääntyneen lapsen sairauden myötä, yhtä vastaajaa lukuun ottamatta. Tuloksissa todettiin, että suhde sairastavan lapsen perheen kanssa oli tiiviimpi, kuin ryhmän muiden perheiden kanssa.
Opinnäytetyössä käydään läpi pedagogisen toiminnan suunnittelun periaatteita, sekä tarkastellaan perheen ja päiväkodin välistä suhdetta. Myöhemmin tarkastellaan lyhyesti myös päiväkodin työntekijöiden työn kuormittavuutta ja ammatillista kehittymistä.
Lasten yleisimpiä pitkäaikaissairauksia ovat tyypin 1 diabetes, astma, vakavat ruoka-aine allergiat ja lapsuusiän epilepsia. Pitkäaikaissairaus määritellään yleensä vähintään kuusi kuukautta kestäväksi sairastamisjaksoksi. Pitkäaikaissairaus vaikuttaa lapsen ja koko perheen elämään diagnoosin saamisesta lähtien. Sairastuminen voi vaikuttaa lapsen psyykkiseen hyvinvointiin monin eri tavoin, ja ne voivat heijastua merkittävästi myös päiväkodin arkeen.
Aikaisempia tutkimuksia pitkäaikaissairaan lapsen erityistarpeiden vaikutuksista varhaiskasvatuksen työntekijöiden arkeen on hyvin vähän. On kuitenkin osoitettu, että vaikeassa tilanteessa olevan perheen tukeminen voi olla päivähoidon työntekijän näkökulmasta pahimmillaan jopa uuvuttavaa.
Kyselyyn vastanneiden mukaan pitkäaikaissairaan lapsen erityistarpeiden vaikutukset varhaiskasvatuksen työntekijöiden työhön olivat melko vähäisiä. Haastateltavat eivät juurikaan kokeneet sairauden vaikuttavan toiminnan suunnitteluun. Kaikki vastaajat olivat samaa mieltä siitä, että sairauden hoito otettiin vakavasti ja siitä huolehdittiin päivän aikana, mutta ne eivät juurikaan aiheuttaneet erityisjärjestelyjä. Kaikki vastaajat painottivat pyrkimystä lapsen normaaliin osallisuuteen ryhmän toiminnassa. Pääasiassa vastaajat eivät olleet huomanneet työn kuormittavuuden lisääntyneen lapsen sairauden myötä, yhtä vastaajaa lukuun ottamatta. Tuloksissa todettiin, että suhde sairastavan lapsen perheen kanssa oli tiiviimpi, kuin ryhmän muiden perheiden kanssa.