”Nyt alkaa menee semmoseks et mä tarviin kyl jotai” : ensihoitajien kokemuksia lisäavun pyytämisestä
Laitinen, Milla; Virta, Kimi (2020)
Laitinen, Milla
Virta, Kimi
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003263979
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003263979
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää haastattelututkimuksen avulla hoidollisen lisäavun pyytämiseen liittyviä kokemuksia ja toimintatapoja PSHP:n alueella tapahtuvassa sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa. Opinnäytetyön tutkimustehtävinä olivat ensihoitajien kokemusten kartoittaminen lisäavun pyytämisestä, lisäavun tarpeen arvioinnista sekä ERICA-hätäkeskusjärjestelmän vaikutuksista lisäapupyyntöihin. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa laadullista ja luotettavaa tietoa työn tilaajalle, TAYS Ensihoitokeskukselle, ensihoitajien käsityksistä koskien lisäavun pyytämistä. Tarkoituksena oli myös selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat ensihoitajien käsityksiin lisäavun pyytämisestä.
Opinnäytetyö tehtiin laadullista menetelmää käyttäen ja aineistonkeruumenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Opinnäytetyössä haastateltiin yhteensä 15 ensihoitajaa. Haastateltavia oli jokaiselta Pirkanmaan ensihoitoalueelta sekä jokaiselta Pirkanmaan alueella operoivalta ensihoidon palveluntuottajalta. Haastattelut äänitettiin ja litteroitu haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Työssä ilmeni, että ensihoitajat olivat tyytyväisiä siihen, että lisäapua on mahdollista kohteeseen pyytää. Kokemukset yhteistoiminnasta FinnHEMSin kanssa olivat pääasiassa positiivisia. Opinnäytetyön perusteella lisäavun tarpeen määrittäminen nähtiin moniulotteisena kokonaisuutena, johon vaikuttavat potilaslähtöiset seikat ja potilaasta riippumattomat tekijät, kuten sijainti sekä yksikön työntekijöiden osaaminen. ERICAn myötä tulleet vasteuudistukset ja muuttuneet toimintakäytänteet nähtiin haasteena, sillä uusien käytänteiden sisäistäminen koettiin vaikeaksi. Toisaalta ERICAn nähtiin myös helpottaneen lisäapuna toimivien- ja hoitotasoisten ensihoitoyksiköiden yhteistoimintaa.
Opinnäytetyöllä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa lisäapuun liittyvien ohjeistuksien kehittämisen sekä ensihoitohenkilöstön koulutustarpeen arvioinnin osana. Tuotetun tiedon avulla TAYS Ensihoitokeskus voi myös arvioida jatkotutkimuksen tarvetta sekä mahdollisesti puuttua eriäviin käytäntöihin.
Opinnäytetyö tehtiin laadullista menetelmää käyttäen ja aineistonkeruumenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Opinnäytetyössä haastateltiin yhteensä 15 ensihoitajaa. Haastateltavia oli jokaiselta Pirkanmaan ensihoitoalueelta sekä jokaiselta Pirkanmaan alueella operoivalta ensihoidon palveluntuottajalta. Haastattelut äänitettiin ja litteroitu haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Työssä ilmeni, että ensihoitajat olivat tyytyväisiä siihen, että lisäapua on mahdollista kohteeseen pyytää. Kokemukset yhteistoiminnasta FinnHEMSin kanssa olivat pääasiassa positiivisia. Opinnäytetyön perusteella lisäavun tarpeen määrittäminen nähtiin moniulotteisena kokonaisuutena, johon vaikuttavat potilaslähtöiset seikat ja potilaasta riippumattomat tekijät, kuten sijainti sekä yksikön työntekijöiden osaaminen. ERICAn myötä tulleet vasteuudistukset ja muuttuneet toimintakäytänteet nähtiin haasteena, sillä uusien käytänteiden sisäistäminen koettiin vaikeaksi. Toisaalta ERICAn nähtiin myös helpottaneen lisäapuna toimivien- ja hoitotasoisten ensihoitoyksiköiden yhteistoimintaa.
Opinnäytetyöllä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa lisäapuun liittyvien ohjeistuksien kehittämisen sekä ensihoitohenkilöstön koulutustarpeen arvioinnin osana. Tuotetun tiedon avulla TAYS Ensihoitokeskus voi myös arvioida jatkotutkimuksen tarvetta sekä mahdollisesti puuttua eriäviin käytäntöihin.