Theseus käyttökatko ma 22.4. klo 12 alkaen. Katko jatkuu 22.4. klo 15 asti ja on koko Theseuksen laajuinen. Lisäksi töiden käsittely ja syöttö on estetty ti 23.4. ainakin klo 12 asti. Theseus service break from Mon 22.4. at 12:00. The break will last until 15:00 on Mon 22.4. and is Theseus-wide. In addition, processing and uploading of work will be blocked until at least 12:00 on Tue 23.4.
Älypuhelinten haitalliseen kokouskäyttäytymismalliin vaikuttaminen digitaalisella tuuppauksella
Järvinen, Jari (2020)
Järvinen, Jari
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003203702
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003203702
Tiivistelmä
Nykypäivän globaalissa maailmassa älypuhelimista on tullut sekä yhteydenpidon ja sosiaalisen elämän että viihteen ja palveluiden keskuksia. Vuonna 2017 Yhdysvalloissa oli 191 miljoonaa älypuhelinten kuukausittaista aikuiskäyttäjää. Ihmisten älypuhelimiin käyttämä aika on lisääntynyt samalla kun älypuhelinmarkkinat, käyttäjämäärät sekä palvelut ovat lisääntyneet; vuonna 2016 Yhdysvalloissa kuluttaja käytti aikaa älypuhelimen selailuun keskimäärin tunnin ja 39 minuuttia, joka vastasi 60 prosentin kasvua suhteessa vuoteen 2015.
Älypuhelimen käytön lisääntyminen arjessa on tuonut mukanaan useita haitallisia ilmiöitä, kuten monitekemisen tehokkuuteen vedoten. Monitekemisen (eng. multitasking) on useissa tutkimuksissa todettu olevan haitallista yksilön kyvylle tehdä päätöksiä. Lisäksi monitekemiseen on liitetty tehottomuuden argumentteja systemaattisesta huomiokyvyn siirtymisestä asiasta ja tekemisestä toiseen johtuen. Päätöksentekokyvyn heikkoudet sekä siitä seurannut tehottomuus ovat etenkin nykypäivän kapitalistisessa työympäristössä haitallisia ominaisuuksia yrityksen suorituskyvylle.
Tutkimuksessa tutkimushypoteeseja esitettiin kaikkiaan neljä (4). Koska älypuhelinten käyttöä valitussa kontekstissa ei ole juurikaan tutkittu, ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, käytetäänkö älypuhelimia työpäivän aikana kokouksissa. Toisena tavoitteena oli selvittää, onko oikea-aikaisen ja -sisältöisen digitaalisen tuuppauksen avulla mahdollisuutta vaikuttaa yksilön ei-toivottuun älypuhelinkäyttäytymiseen. Kolmanneksi tutkimuksessa etsittiin vastausta siihen, onko digitaalisella tuuppauksella mahdollista luoda valitussa kontekstissa oppimista. Neljänneksi pyrittiin vielä selvittämään se, onko digitaalisen tuuppauksen psykologisella lähestymistavalla vaikutusta tuuppauksen tehoon.
Tutkimuksessa osallistujat jaettiin kolmeen eri ryhmään; kontrolliryhmään ja kahteen interven-tioryhmään. Tutkimuksessa oli kaikkiaan kolme (3) erillistä vaihetta; yksilön älypuhelimen käytön perustason määrittely, interventiojakso (pl. kontrolliryhmä) ja intervention jälkeinen uusi perustason määrittely. Tutkimusdatan analysoinnin perusteella voidaan todeta, että interventioryhmässä tutkimuksen ensimmäisen ja toiseen vaiheen välillä on havaittavissa tilastollisesti merkittävä vaikutus; toisin sanoen oikea-aikainen digitaalinen tuuppaus vähensi koehenkilöiden tendenssiä avata älypuhelin kokoustilanteessa.
Tutkimuksessa kerätyn tiedon perusteella tuuppauksen aiheuttamasta oppimista ei kuitenkaan tilastollisin menetelmin saatu todisteita. Tulos on samansuuntainen mm. Palokankaan ja Suomalan vuonna 2017 toteuttaman tutkimuksen kanssa.
Asiasanat: Digitaalinen tuuppaus, monitekeminen, älypuhelin, päätöksenteon ilmiöt
Älypuhelimen käytön lisääntyminen arjessa on tuonut mukanaan useita haitallisia ilmiöitä, kuten monitekemisen tehokkuuteen vedoten. Monitekemisen (eng. multitasking) on useissa tutkimuksissa todettu olevan haitallista yksilön kyvylle tehdä päätöksiä. Lisäksi monitekemiseen on liitetty tehottomuuden argumentteja systemaattisesta huomiokyvyn siirtymisestä asiasta ja tekemisestä toiseen johtuen. Päätöksentekokyvyn heikkoudet sekä siitä seurannut tehottomuus ovat etenkin nykypäivän kapitalistisessa työympäristössä haitallisia ominaisuuksia yrityksen suorituskyvylle.
Tutkimuksessa tutkimushypoteeseja esitettiin kaikkiaan neljä (4). Koska älypuhelinten käyttöä valitussa kontekstissa ei ole juurikaan tutkittu, ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, käytetäänkö älypuhelimia työpäivän aikana kokouksissa. Toisena tavoitteena oli selvittää, onko oikea-aikaisen ja -sisältöisen digitaalisen tuuppauksen avulla mahdollisuutta vaikuttaa yksilön ei-toivottuun älypuhelinkäyttäytymiseen. Kolmanneksi tutkimuksessa etsittiin vastausta siihen, onko digitaalisella tuuppauksella mahdollista luoda valitussa kontekstissa oppimista. Neljänneksi pyrittiin vielä selvittämään se, onko digitaalisen tuuppauksen psykologisella lähestymistavalla vaikutusta tuuppauksen tehoon.
Tutkimuksessa osallistujat jaettiin kolmeen eri ryhmään; kontrolliryhmään ja kahteen interven-tioryhmään. Tutkimuksessa oli kaikkiaan kolme (3) erillistä vaihetta; yksilön älypuhelimen käytön perustason määrittely, interventiojakso (pl. kontrolliryhmä) ja intervention jälkeinen uusi perustason määrittely. Tutkimusdatan analysoinnin perusteella voidaan todeta, että interventioryhmässä tutkimuksen ensimmäisen ja toiseen vaiheen välillä on havaittavissa tilastollisesti merkittävä vaikutus; toisin sanoen oikea-aikainen digitaalinen tuuppaus vähensi koehenkilöiden tendenssiä avata älypuhelin kokoustilanteessa.
Tutkimuksessa kerätyn tiedon perusteella tuuppauksen aiheuttamasta oppimista ei kuitenkaan tilastollisin menetelmin saatu todisteita. Tulos on samansuuntainen mm. Palokankaan ja Suomalan vuonna 2017 toteuttaman tutkimuksen kanssa.
Asiasanat: Digitaalinen tuuppaus, monitekeminen, älypuhelin, päätöksenteon ilmiöt