Hoitohenkilökunnan kokemuksia työhyvinvoinnistaan ja työhyvinvoinnin johtamisesta työelämän muutostilanteiden yhteydessä
Ghafari, Balqius; Peso, Sanna (2020)
Ghafari, Balqius
Peso, Sanna
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003053070
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003053070
Tiivistelmä
Tämän ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää työhyvinvointia ja työhyvinvoinnin johtamista työelämän muutostilanteissa sosiaali- ja terveysalalla. Opinnäytetyön tavoitteena oli arvioida hoitohenkilökunnan kokemuksia työhyvinvoinnista työelämän muutostilanteissa, arvioida hoitohenkilökunnan kokemuksia työhyvinvoinnin johtamisen toteutumisesta työelämän muutostilanteissa sekä saada kehittämisehdotuksia työhyvinvointiin ja työhyvinvoinnin johtamiseen työelämän muutostilanteissa. Opinnäytetyö toteutettiin Helsingin Seniorisäätiön Pakilakodissa. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää hoitohenkilökunnan työhyvinvoinnin ja työhyvinvoinnin johtamisen kehittämiseksi työelämän muutostilanteissa sosiaali- ja terveysalalla.
Opinnäytetyön tietoperustan aiheita olivat muutoksen johtaminen, työhyvinvoinnin johtaminen ja siihen liittyvä lainsäädäntö. Tietoperusta perustui aiheisiin liittyviin tutkimuksiin: väitöskirjoihin, pro gradu -tutkielmiin ja yamk-opinnäytetöihin sekä monipuoliseen kirjallisuuteen. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselyä. Kysely toteutettiin e-lomakkeen avulla verkkokyselynä Helsingin Seniorisäätiön Pakilakodin viidellä osastolla syyskuun 2019 aikana. Verkkokysely lähetettiin kaikille viiden osaston lähi-, perus- ja sairaanhoitajille sekä hoiva-avustajille. 17 henkilöä vastasi kyselyyn. Opinnäytetyön aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Opinnäytetyön tulokset jakautuivat kahdeksaan sisältöluokkaan, joita olivat työhyvinvointi, työnkuva, esimiehen tuki, tuen puute, osallisuuden tukeminen, työn suunnittelu, tiedonkulku ja luottamus. Työhyvinvoinnin kohdalla olennaisia työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä olivat säännöllinen vapaa-aika ja säännölliset tauot. Suurimpana työhyvinvointia heikentävänä tekijänä ilmenivät vastentahtoiset toimet. Hoitohenkilökunta kertoi kokevansa, että heidän tulee työssään hallita liikaa muiden ammattilaisten töitä, mikä heikentää työhyvinvointia. Esimiehen tuella oli hoitotyöntekijöille merkittävä myönteinen vaikutus koettuun työhyvinvoinnin johtamiseen, minkä kerrottiin ilmentyvän esimiehen kannustuksena, ymmärryksenä, kuuntelemisena sekä asukkaiden ja omaisten huomioon ottamisena. Tuen puute puolestaan heikentää kokemusta työhyvinvoinnin johtamisesta, mikä ilmeni hoitohenkilökunnan mukaan kiireenä ja stressinä tai niiden pelkona. Osallisuuden tukeminen koettiin keskeisenä tekijänä työhyvinvoinnin johtamisen onnistumisessa muutostilanteissa. Hoitohenkilökunta piti tärkeänä sitä, että he saavat olla mukana muutoksen kaikissa eri vaiheissa eli muutosprosessi eletään johdon kanssa yhdessä läpi. Työn suunnittelussa korostui muutoksen aikataulun tärkeys. Hoitotyöntekijät arvostavat selkeää, rehellistä ja oikea-aikaista tiedottamista tulevista muutoksista. Hoitohenkilökunnan mukaan esimiehen rehellisyys muutokseen liittyvissä asioissa on keskeinen tekijä luottamuksen saavuttamiseksi ja sitä kautta työhyvinvoinnin johtamisen onnistumiseksi.
Jatkokehittämisaiheena ilmeni, että esimiehen ja alaisen välistä keskustelukulttuuria, viestintää ja hoitohenkilökunnan osallisuuden tukemista tulisi kehittää osaksi arjen työtapoja päivittäiseen hoitotyöhön. Tällöin ne olisivat valmiita ja tuttuja toimintatapoja myös muutostilanteissa.
Opinnäytetyön tietoperustan aiheita olivat muutoksen johtaminen, työhyvinvoinnin johtaminen ja siihen liittyvä lainsäädäntö. Tietoperusta perustui aiheisiin liittyviin tutkimuksiin: väitöskirjoihin, pro gradu -tutkielmiin ja yamk-opinnäytetöihin sekä monipuoliseen kirjallisuuteen. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselyä. Kysely toteutettiin e-lomakkeen avulla verkkokyselynä Helsingin Seniorisäätiön Pakilakodin viidellä osastolla syyskuun 2019 aikana. Verkkokysely lähetettiin kaikille viiden osaston lähi-, perus- ja sairaanhoitajille sekä hoiva-avustajille. 17 henkilöä vastasi kyselyyn. Opinnäytetyön aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Opinnäytetyön tulokset jakautuivat kahdeksaan sisältöluokkaan, joita olivat työhyvinvointi, työnkuva, esimiehen tuki, tuen puute, osallisuuden tukeminen, työn suunnittelu, tiedonkulku ja luottamus. Työhyvinvoinnin kohdalla olennaisia työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä olivat säännöllinen vapaa-aika ja säännölliset tauot. Suurimpana työhyvinvointia heikentävänä tekijänä ilmenivät vastentahtoiset toimet. Hoitohenkilökunta kertoi kokevansa, että heidän tulee työssään hallita liikaa muiden ammattilaisten töitä, mikä heikentää työhyvinvointia. Esimiehen tuella oli hoitotyöntekijöille merkittävä myönteinen vaikutus koettuun työhyvinvoinnin johtamiseen, minkä kerrottiin ilmentyvän esimiehen kannustuksena, ymmärryksenä, kuuntelemisena sekä asukkaiden ja omaisten huomioon ottamisena. Tuen puute puolestaan heikentää kokemusta työhyvinvoinnin johtamisesta, mikä ilmeni hoitohenkilökunnan mukaan kiireenä ja stressinä tai niiden pelkona. Osallisuuden tukeminen koettiin keskeisenä tekijänä työhyvinvoinnin johtamisen onnistumisessa muutostilanteissa. Hoitohenkilökunta piti tärkeänä sitä, että he saavat olla mukana muutoksen kaikissa eri vaiheissa eli muutosprosessi eletään johdon kanssa yhdessä läpi. Työn suunnittelussa korostui muutoksen aikataulun tärkeys. Hoitotyöntekijät arvostavat selkeää, rehellistä ja oikea-aikaista tiedottamista tulevista muutoksista. Hoitohenkilökunnan mukaan esimiehen rehellisyys muutokseen liittyvissä asioissa on keskeinen tekijä luottamuksen saavuttamiseksi ja sitä kautta työhyvinvoinnin johtamisen onnistumiseksi.
Jatkokehittämisaiheena ilmeni, että esimiehen ja alaisen välistä keskustelukulttuuria, viestintää ja hoitohenkilökunnan osallisuuden tukemista tulisi kehittää osaksi arjen työtapoja päivittäiseen hoitotyöhön. Tällöin ne olisivat valmiita ja tuttuja toimintatapoja myös muutostilanteissa.