Yksinhuoltajien kokemukset osana työelämän kehittämistä
Loisa, Sari (2020)
Loisa, Sari
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002162451
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002162451
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkasteltiin suomalaista yhteiskuntaa, perheiden toimijuutta ja työelämää sekä yksinhuoltajien kokemuksia hyvinvoinnista, osallisuudesta ja sosiaalisista suhteista, koulutuksesta ja työelämästä sekä tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta.
Tarkastelun tuloksista laadittiin kehittämisehdotuksia yksilöllisten voimavarojen tehokkaampaan havainnointiin ja hyödyntämiseen työpaikoilla. Työelämässä melko laajalti käytettävät kehityskeskustelut valittiin kehittämisen välineeksi, ja ehdotukset niiden prosessin ja sisällön parantamisesta perustuivat yksinhuoltajien kokemuksiin elämän eri osa-alueilta.
Kokemuksia kerättiin Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry:n (nyk. SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry) teettämän Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman tutkimuksen “Hyvinvointi ja osallisuus Itä-Suomessa, Kansalaiskyselyn tuloksia" tuloksista ja analyyseista sekä yksinhuoltajille suunnatusta strukturoidusta haastattelututkimuksesta. Näiden lisäksi hyödynnettiin kirjallisuutta ja artikkeleita, jotka tarkastelevat yksinhuoltajuutta nyky-yhteiskunnassa ja sen suhdetta luokkayhteiskunta -näkökulmaan. Lisäksi tarkasteltiin kehityskeskustelukäytäntöä työelämän kehittämisen välineenä yleisellä tasolla ja haettiin niiden sisällölle ja toteuttamiselle lisää merkitystä.
Opinnäytetyössä tehdyn tarkastelun lähtökohtana olivat seuraavat väittämät; 1) suomalaisen luokkayhteiskunnan olemassaolo, 2) yksilön subjektiivinen ja dynaaminen kokemus omasta hyvinvoinnista vaikuttaa työhyvinvointiin, 3) ja työpaikoilla käytävillä kehityskeskusteluilla on merkitystä sekä työyhteisö- että yksilötasolla.
Tarkastelun tuloksista laadittiin kehittämisehdotuksia yksilöllisten voimavarojen tehokkaampaan havainnointiin ja hyödyntämiseen työpaikoilla. Työelämässä melko laajalti käytettävät kehityskeskustelut valittiin kehittämisen välineeksi, ja ehdotukset niiden prosessin ja sisällön parantamisesta perustuivat yksinhuoltajien kokemuksiin elämän eri osa-alueilta.
Kokemuksia kerättiin Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry:n (nyk. SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry) teettämän Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman tutkimuksen “Hyvinvointi ja osallisuus Itä-Suomessa, Kansalaiskyselyn tuloksia" tuloksista ja analyyseista sekä yksinhuoltajille suunnatusta strukturoidusta haastattelututkimuksesta. Näiden lisäksi hyödynnettiin kirjallisuutta ja artikkeleita, jotka tarkastelevat yksinhuoltajuutta nyky-yhteiskunnassa ja sen suhdetta luokkayhteiskunta -näkökulmaan. Lisäksi tarkasteltiin kehityskeskustelukäytäntöä työelämän kehittämisen välineenä yleisellä tasolla ja haettiin niiden sisällölle ja toteuttamiselle lisää merkitystä.
Opinnäytetyössä tehdyn tarkastelun lähtökohtana olivat seuraavat väittämät; 1) suomalaisen luokkayhteiskunnan olemassaolo, 2) yksilön subjektiivinen ja dynaaminen kokemus omasta hyvinvoinnista vaikuttaa työhyvinvointiin, 3) ja työpaikoilla käytävillä kehityskeskusteluilla on merkitystä sekä työyhteisö- että yksilötasolla.