Terveydenhoitaja keskenmenon kokeneen tukena
Sinitalo, Juulia; Lepistö, Tuuli (2020)
Lataukset:
Sinitalo, Juulia
Lepistö, Tuuli
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002142410
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002142410
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata keskenmenon kokeneen tuen tarvetta ja sen toteutumista terveydenhoitajan näkökulmasta. Tavoitteena on parantaa asiakkaiden palveluiden saatavuutta sekä selkeyttää terveydenhoitajien osallisuutta keskenmenon kokeneen hoidossa sekä tuen tarpeen arvioinnissa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimustavalla, ja aineisto kerättiin teemamuotoisella ryhmähaastattelulla. Opinnäytetyöhön osallistui neljä vapaaehtoista terveydenhoitajaa. Ryhmähaastattelussa terveydenhoitajille annettiin neljä aihetta, joiden pohjalta terveydenhoitajat kävivät vapaata keskustelua. Haastattelu äänitettiin, minkä pohjalta tulokset analysoitiin.
Opinnäytetyön tulosten mukaan keskenmenon kokeneen asiakkaan tuen tarpeen tunnistamiseen vaikuttivat asiakkaan aiempi terveyshistoria ja yksilöllinen toive tuen muodosta. Tuen tarpeen arviointia määritti opinnäytetyön mukaan terveydenhoitajan työkokemuksen tuoma herkkyys aistia asiakkaan tunnetilaa. Tulosten perusteella selvisi, että tuttu terveydenhoitaja saattoi olla suurin tuen lähde keskenmenon kokeneelle naiselle. Tarvittaessa tutulle terveydenhoitajalle pystyttiin järjestämään ylimääräinen vastaanottokäynti tuen mahdollistamiseksi.
Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhoitajien kesken heidän työskennellessään esimerkiksi äitiysneuvolassa. Tulokset ovat hyödynnettävissä keskenmenon kokeneen asiakkaan tuen tarpeen arvioinnissa sekä yksilöllisen tuen tarjoamisessa. The topic of this study was to find out how a public health nurse can support women who have suffered a miscarriage. The purpose of this study was to find out how public health nurses assess the patient’s need of support. Four volunteer public health nurses participated in the study. As a method a group interview was used. Four themes were given to the public health nurses and the discussions and interviews were recorded.
The results show that the need of support was connected with women’s earlier health behaviour and their own wishes for the support. The public health nurses’ work experience was of help when assessing the need of support.
The result shows that the familiar public health nurse might have been the most important supporter for the woman who had suffered a miscarriage. In this kind of a situation, it was possible to make an extra appointment for a familiar public health nurse, which might support the woman’s mental recovery from the miscarriage. The results of the study can be used at the maternity clinics.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimustavalla, ja aineisto kerättiin teemamuotoisella ryhmähaastattelulla. Opinnäytetyöhön osallistui neljä vapaaehtoista terveydenhoitajaa. Ryhmähaastattelussa terveydenhoitajille annettiin neljä aihetta, joiden pohjalta terveydenhoitajat kävivät vapaata keskustelua. Haastattelu äänitettiin, minkä pohjalta tulokset analysoitiin.
Opinnäytetyön tulosten mukaan keskenmenon kokeneen asiakkaan tuen tarpeen tunnistamiseen vaikuttivat asiakkaan aiempi terveyshistoria ja yksilöllinen toive tuen muodosta. Tuen tarpeen arviointia määritti opinnäytetyön mukaan terveydenhoitajan työkokemuksen tuoma herkkyys aistia asiakkaan tunnetilaa. Tulosten perusteella selvisi, että tuttu terveydenhoitaja saattoi olla suurin tuen lähde keskenmenon kokeneelle naiselle. Tarvittaessa tutulle terveydenhoitajalle pystyttiin järjestämään ylimääräinen vastaanottokäynti tuen mahdollistamiseksi.
Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhoitajien kesken heidän työskennellessään esimerkiksi äitiysneuvolassa. Tulokset ovat hyödynnettävissä keskenmenon kokeneen asiakkaan tuen tarpeen arvioinnissa sekä yksilöllisen tuen tarjoamisessa.
The results show that the need of support was connected with women’s earlier health behaviour and their own wishes for the support. The public health nurses’ work experience was of help when assessing the need of support.
The result shows that the familiar public health nurse might have been the most important supporter for the woman who had suffered a miscarriage. In this kind of a situation, it was possible to make an extra appointment for a familiar public health nurse, which might support the woman’s mental recovery from the miscarriage. The results of the study can be used at the maternity clinics.