Pitkäaikaissairaiden lasten vanhempien tuen tarve
Känsäkoski, Jenna; Mäkisuvio, Taru (2019)
Känsäkoski, Jenna
Mäkisuvio, Taru
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002021939
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002021939
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastentautien ja lastenneurologian vastuualueen pitkäaikaissairaiden lasten vanhempien tuen tarvetta lapsen sairauden aikana. Tavoitteena oli parantaa hoitajien tietoisuutta vanhempien kokemasta tuentarpeesta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista tutkimusta. Aineisto kerättiin strukturoimattomilla kyselylomakkeilla. Aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Opinnäytetyössämme jaottelimme tukimuotojen kuuluvan psykososiaaliseen, emotionaaliseen, tiedolliseen ja käytännön tukeen. Kyselylomakkeiden vastauksista kävi ilmi, että vanhemmat kokevat tuentarpeen erittäin yksilöllisesti. Hoitajien tarjoama tuki ei aina vastaa vanhempien tuen tarvetta, jolloin vanhemmat kokevat jäävänsä vaille oikeanlaista tukea.
Emotionaalinen tukimuoto nousi vahvasti esille vastauksissa erityisesti turvallisuuden luomisen ja yksilöllisen kohtaamisen tärkeytenä. Vastaajat toivoivat enemmän vertaistukimahdollisuutta koko perheelle, myös sisaruksille. Tiedolliseen tukeen suurin osa vastaajista oli tyytyväisiä, mutta yksilölliseen tuentarpeeseen vedoten osa vastaajista oli kokenut jäävänsä kokonaan vaille kyseistä tukimuotoa tai saanut sitä liian vähän. Käytännön tuen osalta yksilöllisyys nousee erityisen vahvasti esille perheiden erilaisten elämäntilanteiden mukaan.
Opinnäytetyössämme jaottelimme tukimuotojen kuuluvan psykososiaaliseen, emotionaaliseen, tiedolliseen ja käytännön tukeen. Kyselylomakkeiden vastauksista kävi ilmi, että vanhemmat kokevat tuentarpeen erittäin yksilöllisesti. Hoitajien tarjoama tuki ei aina vastaa vanhempien tuen tarvetta, jolloin vanhemmat kokevat jäävänsä vaille oikeanlaista tukea.
Emotionaalinen tukimuoto nousi vahvasti esille vastauksissa erityisesti turvallisuuden luomisen ja yksilöllisen kohtaamisen tärkeytenä. Vastaajat toivoivat enemmän vertaistukimahdollisuutta koko perheelle, myös sisaruksille. Tiedolliseen tukeen suurin osa vastaajista oli tyytyväisiä, mutta yksilölliseen tuentarpeeseen vedoten osa vastaajista oli kokenut jäävänsä kokonaan vaille kyseistä tukimuotoa tai saanut sitä liian vähän. Käytännön tuen osalta yksilöllisyys nousee erityisen vahvasti esille perheiden erilaisten elämäntilanteiden mukaan.