Vertaistukijoiden kokemuksia henkirikosuhrien läheisten auttamistyössä
Jacobsson, Tomi (2020)
Jacobsson, Tomi
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002011902
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002011902
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö selvitti vertaistukijoiden kokemuksia uupumisesta Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry:n vapaaehtoisessa auttamistyössä. Tarkoituksena oli saada tietoa vertaistukijoiden omista keinoista ennaltaehkäistä uupumusta sekä siitä, miten he selviävät uupumuksesta. Tavoitteena oli koostaa saaduista tuloksista sellaista tietoa, joka auttaa vertaistukijoita ennaltaehkäisemään uupumusta ja selviämään siitä vertaistukityössä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla puhelimitse kesän 2019 aikana. Opinnäytetyöhön haastateltiin Henkirikoksen uhrien läheiset ry:n viittä vapaaehtoista vertaistukihenkilöä. Haastatellut olivat olleet vapaaehtoisina vertaistukijoina keskimäärin muutamia vuosia toimien puhelintukihenkilöinä sekä muussa Huoman toiminnassa.
Haastattelujen mukaan uupumus auttamistyössä oli vähäistä. Ennaltaehkäisevinä keinoina pidettiin vapaaehtoistyön rajaamista, tauon pitämistä auttamisessa, ammatillisen etäisyyden säilyttämistä tuettavista sekä nopeaa reagointia avun pyytämiseksi uupumuksen merkkien ilmettyä. Työnohjauksen merkitystä uupumisen ehkäisyssä pidettiin merkittävänä ja sen roolia korostettiin.
Tuloksista nousi kehittämisehdotuksina vahvemmat resurssit työnohjaukseen ja yksilölliseen ohjaukseen. Työnjohdon säännöllistä yhteydenpitoa vertaisauttajiin pidettiin tärkeänä ja sitä toivottiin enemmän. Järjestön riittävää tiedotusta vertaistukijoille heihin vaikuttavista asioista pidettiin myös hyödyllisenä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla puhelimitse kesän 2019 aikana. Opinnäytetyöhön haastateltiin Henkirikoksen uhrien läheiset ry:n viittä vapaaehtoista vertaistukihenkilöä. Haastatellut olivat olleet vapaaehtoisina vertaistukijoina keskimäärin muutamia vuosia toimien puhelintukihenkilöinä sekä muussa Huoman toiminnassa.
Haastattelujen mukaan uupumus auttamistyössä oli vähäistä. Ennaltaehkäisevinä keinoina pidettiin vapaaehtoistyön rajaamista, tauon pitämistä auttamisessa, ammatillisen etäisyyden säilyttämistä tuettavista sekä nopeaa reagointia avun pyytämiseksi uupumuksen merkkien ilmettyä. Työnohjauksen merkitystä uupumisen ehkäisyssä pidettiin merkittävänä ja sen roolia korostettiin.
Tuloksista nousi kehittämisehdotuksina vahvemmat resurssit työnohjaukseen ja yksilölliseen ohjaukseen. Työnjohdon säännöllistä yhteydenpitoa vertaisauttajiin pidettiin tärkeänä ja sitä toivottiin enemmän. Järjestön riittävää tiedotusta vertaistukijoille heihin vaikuttavista asioista pidettiin myös hyödyllisenä.