Säilörehun ja laidunnurmen tuotantokustannukset case emolehmätiloilla
Kauhanen, Riku-Sakari (2019)
Kauhanen, Riku-Sakari
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019122727905
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019122727905
Tiivistelmä
Tilan tuotantokustannuksien tunteminen on tärkeä osa ammattimaista maatalousyrityksen johtamista. Ilman tuotantokustannusten tuntemista on yrityksen taloutta hankala kehittää eteenpäin, koska sitä mitä ei ole mitattu ei voida parantaa. Säilörehun ja laidunnurmen tuotantokustannukset ovat emolehmätilojen suurimpia kustannuksia. Siitä huolimatta tieto niiden suuruudesta on heikolla tasolla monella emolehmätilalla, jonka vuoksi asiaa on tärkeä nostaa esille.
Opinnäytetyössä käsiteltiin säilörehun ja laidunnurmen tuotantokustannuksia kahden emolehmätilan kautta. Case-tiloiksi valittiin kaksi luomuemolehmätilaa, joiden säilörehunkorjuu- ja laidunnusstrategiat ovat erilaiset. Tilalla 1 säilörehu tehdään noukinvaunulla siiloon ja laidunkaudella pyritään selviämään ilman lisäruokintaa. Tilalla 2 säilörehu tehdään pyöröpaaleina tuubiin ja laidunkaudella lisäruokitaan paaleilla. Tilojen erilaisista toimintatavoista syntyi konkreettisia ja helposti havaittavia eroavaisuuksia säilörehun- ja laidunnurmen tuotantokustannuksissa.
Molemmilla case-tiloilla tuotantokustannukset olivat alhaiset niin säilörehuntuotannossa kuin laiduntamisessa. Ennen opinnäytetyön tekemistä tästä ei ollut tarkasti laskettua tietoa tiloilla. Merkittävimpiä tekijöitä alhaisiin tuotantokustannuksiin case-tiloilla olivat yhteiskoneet lähitilojen kanssa, hyväkuntoiset pellot sekä luomutuotanto.
Tuotantokustannuslaskelmilla voidaan saada aikaan merkittäviä taloudellisia ja työajallisia säästöjä tilatasolla. Tilakokojen kasvun myötä rahaa liikkuu vielä enemmän yksittäisen karjatilan toiminnassa, esimerkiksi säilörehunteossa. Tämän myötä tiloilla korostuu yhä enemmän omien tuotantokustannusten tunteminen, määrätietoisempi kehittäminen ja taloudenhallinta.
Opinnäytetyössä käsiteltiin säilörehun ja laidunnurmen tuotantokustannuksia kahden emolehmätilan kautta. Case-tiloiksi valittiin kaksi luomuemolehmätilaa, joiden säilörehunkorjuu- ja laidunnusstrategiat ovat erilaiset. Tilalla 1 säilörehu tehdään noukinvaunulla siiloon ja laidunkaudella pyritään selviämään ilman lisäruokintaa. Tilalla 2 säilörehu tehdään pyöröpaaleina tuubiin ja laidunkaudella lisäruokitaan paaleilla. Tilojen erilaisista toimintatavoista syntyi konkreettisia ja helposti havaittavia eroavaisuuksia säilörehun- ja laidunnurmen tuotantokustannuksissa.
Molemmilla case-tiloilla tuotantokustannukset olivat alhaiset niin säilörehuntuotannossa kuin laiduntamisessa. Ennen opinnäytetyön tekemistä tästä ei ollut tarkasti laskettua tietoa tiloilla. Merkittävimpiä tekijöitä alhaisiin tuotantokustannuksiin case-tiloilla olivat yhteiskoneet lähitilojen kanssa, hyväkuntoiset pellot sekä luomutuotanto.
Tuotantokustannuslaskelmilla voidaan saada aikaan merkittäviä taloudellisia ja työajallisia säästöjä tilatasolla. Tilakokojen kasvun myötä rahaa liikkuu vielä enemmän yksittäisen karjatilan toiminnassa, esimerkiksi säilörehunteossa. Tämän myötä tiloilla korostuu yhä enemmän omien tuotantokustannusten tunteminen, määrätietoisempi kehittäminen ja taloudenhallinta.