Rajojen merkitys 0-5-vuotiaan lapsen kehityksessä
Koistinaho, Saara-Lotta; Ojalehto, Lovisa (2019)
Koistinaho, Saara-Lotta
Ojalehto, Lovisa
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121626876
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121626876
Tiivistelmä
Lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta kehittyäkseen tasapainoiseksi. Rajat tuovat lapselle turvaa, koska silloin lapsi kokee tulleensa nähdyksi. Lisäksi rajoilla on vaikutusta lapsen psykososiaaliseen kehitykseen, kuten sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä käytöstapojen oppimiseen. Rajattomuus on lisääntynyt nykypäivänä, koska vapaa kasvatus on yhä useamman vanhemman suosiossa. Päätäntävalta on usein lapsella eikä aikuisella. Lisääntynyt tieto median kautta luo paineita vanhemmille kasvatukseen.
Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien ja terveydenhoitajien ajatuksia lapsen rajoista. Lisäksi tarkoituksena oli kartoittaa yhteistyön määrää ja tarvetta. Kohdeorganisaatioina yhteistyössä oli neuvola ja päiväkodit. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä yhteistyön merkitystä sekä päiväkodin ja neuvolan tietoisuutta 0–5-vuotiaiden lasten rajoista. Tutkimus tehtiin laadullisella eli kvalitatiivisella menetelmäsuuntauksella. Haastatteluun osallistui viisi terveydenhoitajaa ja viisi varhaiskasvatuksen opettajaa. Haastatteluissa käytettiin avointa menetelmää ja saatu aineisto analysoitiin induktiivisesti. Haastattelut kuunneltiin, pelkistettiin ja pelkistetyt ilmaukset ryhmiteltiin muodostaen alaluokat. Tämän jälkeen alaluokat yhdistettiin yläluokiksi. Lopuksi yläluokat yhdistettiin pääluokiksi. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu rajoista, kasvatuksesta, kehityksestä, vanhemmuudesta sekä moniammatillisuudesta.
Haastattelussa kävi ilmi, että suurin osa vastanneista kokivat rajat tärkeäksi. Terveydenhoitajat ja varhaiskasvatuksen opettajat kokivat, että kasvatustyyli on muuttunut vapaampaan suuntaan, mikä puolestaan on lisännyt lapsissa levottomuutta.
Varhaiskasvatuksen opettajat näkevät lapsia päiväkodissa ajallisesti enemmän, kun taas neuvolassa terveydenhoitaja voi ohjata lasta yksilöllisemmin. Vanhempia ohjataan molemmissa organisaatioissa, mutta ohjaus on konkreettisempaa neuvolassa esimerkiksi kotikäynneillä. Yhteistyön haasteina korostuvat heikko tiedonvälitys sekä riittämätön työaika. Molemmat tahot kokivat, että toisen organisaation työntekijöiden tunteminen madaltaisi kynnystä ottaa yhteyttä, mikä puolestaan auttaisi lasta saamaan ennaltaehkäisevästi apua. The child needs boundaries and love in order to develop into a balanced person. Boundaries give safety for the child, because children feel that they are seen. In addition, boundaries affect the psychosocial development, such as social interaction and help in learning behaving and manners. Nowadays more and more children grow up without boundaries, because parents prefer free-range parenting. Usually the child has more authority to decide than the adult. Increased information through the media creates pressure to parents for upbringing.
The purpose of this research was to find out what early education teachers and public health nurses think of the boundaries of a child. A further purpose was to find out what the need for and amount of cooperation is. The target organizations were daycare centres and the child health clinic. The aim was to increase cooperation and awareness. The study was qualitative and the interview was participated by five public health nurses and five early childhood education teachers. The method used was open-ended interview and the material was analysed with inductive approach. The theoretical frame includes boundaries, upbringing, parenting and multiprofessionalism.
The interviews showed that most of the respondents felt that boundaries are important. The public health nurses and early childhood education teachers felt that the way parents bring up their children has changed into more free-range upbringing and that causes restlessness in children. Early childhood education teachers have more time for children, whereas public health nurses can guide the children more individually. The parents are guided in both organizations but the guidance by the public health nurses is more concrete. The challenges include problems with the flow of information and not having enough time. Both partners felt that it would promote the cooperation and help children if the employees of both organizations knew each others.
Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien ja terveydenhoitajien ajatuksia lapsen rajoista. Lisäksi tarkoituksena oli kartoittaa yhteistyön määrää ja tarvetta. Kohdeorganisaatioina yhteistyössä oli neuvola ja päiväkodit. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä yhteistyön merkitystä sekä päiväkodin ja neuvolan tietoisuutta 0–5-vuotiaiden lasten rajoista. Tutkimus tehtiin laadullisella eli kvalitatiivisella menetelmäsuuntauksella. Haastatteluun osallistui viisi terveydenhoitajaa ja viisi varhaiskasvatuksen opettajaa. Haastatteluissa käytettiin avointa menetelmää ja saatu aineisto analysoitiin induktiivisesti. Haastattelut kuunneltiin, pelkistettiin ja pelkistetyt ilmaukset ryhmiteltiin muodostaen alaluokat. Tämän jälkeen alaluokat yhdistettiin yläluokiksi. Lopuksi yläluokat yhdistettiin pääluokiksi. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu rajoista, kasvatuksesta, kehityksestä, vanhemmuudesta sekä moniammatillisuudesta.
Haastattelussa kävi ilmi, että suurin osa vastanneista kokivat rajat tärkeäksi. Terveydenhoitajat ja varhaiskasvatuksen opettajat kokivat, että kasvatustyyli on muuttunut vapaampaan suuntaan, mikä puolestaan on lisännyt lapsissa levottomuutta.
Varhaiskasvatuksen opettajat näkevät lapsia päiväkodissa ajallisesti enemmän, kun taas neuvolassa terveydenhoitaja voi ohjata lasta yksilöllisemmin. Vanhempia ohjataan molemmissa organisaatioissa, mutta ohjaus on konkreettisempaa neuvolassa esimerkiksi kotikäynneillä. Yhteistyön haasteina korostuvat heikko tiedonvälitys sekä riittämätön työaika. Molemmat tahot kokivat, että toisen organisaation työntekijöiden tunteminen madaltaisi kynnystä ottaa yhteyttä, mikä puolestaan auttaisi lasta saamaan ennaltaehkäisevästi apua.
The purpose of this research was to find out what early education teachers and public health nurses think of the boundaries of a child. A further purpose was to find out what the need for and amount of cooperation is. The target organizations were daycare centres and the child health clinic. The aim was to increase cooperation and awareness. The study was qualitative and the interview was participated by five public health nurses and five early childhood education teachers. The method used was open-ended interview and the material was analysed with inductive approach. The theoretical frame includes boundaries, upbringing, parenting and multiprofessionalism.
The interviews showed that most of the respondents felt that boundaries are important. The public health nurses and early childhood education teachers felt that the way parents bring up their children has changed into more free-range upbringing and that causes restlessness in children. Early childhood education teachers have more time for children, whereas public health nurses can guide the children more individually. The parents are guided in both organizations but the guidance by the public health nurses is more concrete. The challenges include problems with the flow of information and not having enough time. Both partners felt that it would promote the cooperation and help children if the employees of both organizations knew each others.