Alikasvoskuusien vaurioituminen ylemmän mäntyjakson hakkuissa
Hurskainen, Liisa (2019)
Hurskainen, Liisa
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121226378
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121226378
Tiivistelmä
Alikasvoskuusien kuntoa mänty-ylispuiden alla kaksijaksoisessa metsässä ei ole tutkittu Suomessa kovinkaan paljon. Kaksijaksoisen metsän kasvatuksen edellytyksenä on, että alikasvos pysyy elinvoimaisena ja sitä on tarpeeksi, koska ylemmän jakson hakkuissa alikasvokseen kohdistuu korjuuvaurioita. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää eri tekijöitä kuusialikasvoksen vaurioitumiseen ylemmän jakson mäntyjen hakkuissa. Tarkoituksena oli myös selvittää kuusien yleisimmät vauriot ja niiden aiheuttajat.
Tutkimuksessa oli neljä koemetsikköä, joissa vallitsevan mäntyjakson alla oli kehityskelpoinen kuusialikasvos. Kokeissa inventoitiin kaikki männyt koko koeruudulta ja kuuset inventoitiin pienemmiltä ympyräkoealoilta. Puustotunnukset mitattiin ennen hakkuita molemmista jaksoista. Hakkuiden jälkeen kartoitettiin poistetut männyt ja kuusialikasvoksen vauriot sekä vaurion aiheuttaja.
Voimakkaimmat ylispuuhakkuut aiheuttivat suurimman osan alikasvoskuusien vaurioista ja kuolemista. Mitä suurempi poistuma oli, sitä suurempi osa alikasvoksesta vaurioitui. Kuolleiden taimien osuuteen hakkuutavalla tai poistumalla ei ollut huomattavaa vaikutusta. Poistuman ollessa yli 180 m3/ha tai yli 500 r/ha täysin ehjien kuusien osuus oli noin 74–78 %. Kun poistuma oli pienempi, ehjiä oli 82–89 %. Poistettujen puiden keskiläpimitan ollessa yli 20 cm kuolleita ja vikaantuneita taimia oli enemmän kuin keskiläpimitan ollessa pienempi. Erot olivat kuitenkin pieniä. Alikasvoksen tiheyden vertailussa huomattavasti pienempi osuus alikasvoksesta vikaantui, kun kuusia oli yli 2000 r/ha. Sitä harvemmissa kuusikoissa kuolleiden osuus oli pienempi, mutta täysin vaurioitumattomia kuusia jäi hehtaarille vain noin 1100 runkoa. Viitteitä löydettiin myös siitä, että pidemmät taimet vaurioituvat lyhyitä enemmän, mutta kuolleisuus oli vähäisempää. Ehjien kuusien osuuteen pituudella ei kuitenkaan voida sanoa olevan vaikutusta, koska erot ovat vähäisiä. Melkein puolet vaurioista oli runkovaurioita ja toiseksi eniten latvojen katkeamista. Joka toinen vaurio aiheutui puun kaadon yhteydessä. Hakkuukoneen pyörät aiheuttivat toiseksi eniten vaurioita. Jos ajourat olisivat kulkeneet koealan puolella, olisi ajokoneen osien osuus suurempi.
Alikasvoksen vaurioita voidaan ehkäistä tekemällä kevyempiä ylemmän jakson hakkuita. Kuitenkin kevyempiä hakkuita voidaan joutua tekemään useammin, jolloin vaurioiden kokonaismäärä voi lisääntyä. Tarpeeksi tiheällä taimikolla voidaan kuitenkin taata riittävä määrä kasvatuskelpoisia taimia hakkuiden jälkeenkin.
Tutkimuksessa oli neljä koemetsikköä, joissa vallitsevan mäntyjakson alla oli kehityskelpoinen kuusialikasvos. Kokeissa inventoitiin kaikki männyt koko koeruudulta ja kuuset inventoitiin pienemmiltä ympyräkoealoilta. Puustotunnukset mitattiin ennen hakkuita molemmista jaksoista. Hakkuiden jälkeen kartoitettiin poistetut männyt ja kuusialikasvoksen vauriot sekä vaurion aiheuttaja.
Voimakkaimmat ylispuuhakkuut aiheuttivat suurimman osan alikasvoskuusien vaurioista ja kuolemista. Mitä suurempi poistuma oli, sitä suurempi osa alikasvoksesta vaurioitui. Kuolleiden taimien osuuteen hakkuutavalla tai poistumalla ei ollut huomattavaa vaikutusta. Poistuman ollessa yli 180 m3/ha tai yli 500 r/ha täysin ehjien kuusien osuus oli noin 74–78 %. Kun poistuma oli pienempi, ehjiä oli 82–89 %. Poistettujen puiden keskiläpimitan ollessa yli 20 cm kuolleita ja vikaantuneita taimia oli enemmän kuin keskiläpimitan ollessa pienempi. Erot olivat kuitenkin pieniä. Alikasvoksen tiheyden vertailussa huomattavasti pienempi osuus alikasvoksesta vikaantui, kun kuusia oli yli 2000 r/ha. Sitä harvemmissa kuusikoissa kuolleiden osuus oli pienempi, mutta täysin vaurioitumattomia kuusia jäi hehtaarille vain noin 1100 runkoa. Viitteitä löydettiin myös siitä, että pidemmät taimet vaurioituvat lyhyitä enemmän, mutta kuolleisuus oli vähäisempää. Ehjien kuusien osuuteen pituudella ei kuitenkaan voida sanoa olevan vaikutusta, koska erot ovat vähäisiä. Melkein puolet vaurioista oli runkovaurioita ja toiseksi eniten latvojen katkeamista. Joka toinen vaurio aiheutui puun kaadon yhteydessä. Hakkuukoneen pyörät aiheuttivat toiseksi eniten vaurioita. Jos ajourat olisivat kulkeneet koealan puolella, olisi ajokoneen osien osuus suurempi.
Alikasvoksen vaurioita voidaan ehkäistä tekemällä kevyempiä ylemmän jakson hakkuita. Kuitenkin kevyempiä hakkuita voidaan joutua tekemään useammin, jolloin vaurioiden kokonaismäärä voi lisääntyä. Tarpeeksi tiheällä taimikolla voidaan kuitenkin taata riittävä määrä kasvatuskelpoisia taimia hakkuiden jälkeenkin.