Circoviruksen osoittaminen immunohistokemiallisella menetelmällä
Divonina, Nika (2019)
Divonina, Nika
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121025720
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121025720
Tiivistelmä
Suomessa ensimmäinen PMWS- postweaning myltisystemic wasting syndrome oireyhtymä havaittiin talvella vuonna 2007. Tämän sairauden ensisijainen aiheuttaja on Circovirus. On olemassa kaksi Circovirus-tyyppiä: PCV1 (Porcine circovirus type 1) ja PCV2 (Porcine circovirus type 2). PCV1 ei ole patogeeninen. Yleensä virus tarttuu vain 6−14 viikkoisiin porsaisiin ja 70−80 prosentissa se on tappava. Kuolema tapahtuu äkillisesti.
Yleisimmät tavat PCV2-viruksen osoittamiseksi kudosnäytteistä ovat PCR− menetelmä ja immunohistokemiallinen värjäys. Jättisolut, makrofagit ja imukudossolukon harventumat ovat diagnoosin keskeiset muutoskohdat.
Koska kyseinen oireyhtymä saattaa olla tappava sioille ja sitä on todettu esiintyvän Suomessa, niin on tärkeää kehittää värjäysmenetelmä, jotta viruksen läsnäolo voidaan varmemmin todentaa ja näin saada tieto kasvattajille nopeasti.
Tässä opinnäytetyössä testattiin uudet värjäyskomponentit ja vasta-aineet sekä verrattiin inkubaatioaikoja ja eri vasta-ainelaimennoksia. Projektissa käytettiin positiivista ja negatiivista kontrollia tuloksen varmistamiseksi.
Työ suoritettiin Ruokaviraston tuotanto- ja seuraeläinpatologian laboratoriossa, erikoistutkija Gabriele Vidgrenin ja laboratorioinsinööri Riitta Villasen ohjauksessa.
Tuloksissa selvisi, että punainen kromogeeni AEC erottuu mikroskopoitaessa ruskeasta DAB:ista paremmin. Uuden vasta-aineen ostamisen sijasta voidaan käyttää ns. Seinäjoen vasta-ainetta (tässä työssä vasta-aine B). Laimennos 1:200 on luotettavampi ja edullisempi kuin muut laimennokset, mutta tavoitteena on kuitenkin saada värjäys toimimaan yhden päivän aikana. Myöhemmin tarkasteltavaksi jäi laimennos 1:75.
Saavutetulla lopputuloksella voidaan kehitystyötä jatkaa edelleen ja saada värjäysohjetta optimoitua.
Yleisimmät tavat PCV2-viruksen osoittamiseksi kudosnäytteistä ovat PCR− menetelmä ja immunohistokemiallinen värjäys. Jättisolut, makrofagit ja imukudossolukon harventumat ovat diagnoosin keskeiset muutoskohdat.
Koska kyseinen oireyhtymä saattaa olla tappava sioille ja sitä on todettu esiintyvän Suomessa, niin on tärkeää kehittää värjäysmenetelmä, jotta viruksen läsnäolo voidaan varmemmin todentaa ja näin saada tieto kasvattajille nopeasti.
Tässä opinnäytetyössä testattiin uudet värjäyskomponentit ja vasta-aineet sekä verrattiin inkubaatioaikoja ja eri vasta-ainelaimennoksia. Projektissa käytettiin positiivista ja negatiivista kontrollia tuloksen varmistamiseksi.
Työ suoritettiin Ruokaviraston tuotanto- ja seuraeläinpatologian laboratoriossa, erikoistutkija Gabriele Vidgrenin ja laboratorioinsinööri Riitta Villasen ohjauksessa.
Tuloksissa selvisi, että punainen kromogeeni AEC erottuu mikroskopoitaessa ruskeasta DAB:ista paremmin. Uuden vasta-aineen ostamisen sijasta voidaan käyttää ns. Seinäjoen vasta-ainetta (tässä työssä vasta-aine B). Laimennos 1:200 on luotettavampi ja edullisempi kuin muut laimennokset, mutta tavoitteena on kuitenkin saada värjäys toimimaan yhden päivän aikana. Myöhemmin tarkasteltavaksi jäi laimennos 1:75.
Saavutetulla lopputuloksella voidaan kehitystyötä jatkaa edelleen ja saada värjäysohjetta optimoitua.