Syytteennostopäivämäärän määrytyminen ja muutokset
Hermonen, Lotta; Koskela, Noora (2019)
Hermonen, Lotta
Koskela, Noora
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120825354
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120825354
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme käsittelee sitä, miten syytteennostopäivämäärä määräytyy, millaisissa tapauksissa syytteennostopäivämäärää lähdetään muuttamaan ja miten sen muutokset vaikuttavat tutkinnanjohtajan ja tutkijan työhön. Tutkimuksen päämääränä on luoda selkeä käsitys siitä, mitä rikosprosessissa tapahtuu, kun esitutkinnassa rikoksesta epäilty vangitaan ja jutulle tulee määrittää syytteennostopäivämäärä.
Tutkimus on toteutettu kvalitatiivista, eli laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Tutkimuksen teoriaosuuden lähteinä on käytetty ajantasaista eduskunnan säätämää esitutkintalakia ja pakkokeinolakia sekä muita lakisidonnaisia teoksia. Aineistoa tutkimusta varten kerättiin viidellä haastattelulla, joissa haastateltiin poliisin kahta tutkijaa, kahta tutkinnanjohtajaa, sekä yhtä syyttäjää. Haastattelujen tulokset on avattu tutkimuksen viidennessä luvussa ja kuudennessa luvussa esiteltynä yksi esimerkkitapaus, jossa syytteennostopäivämäärää on muutettu.
Syytteennostopäivämäärän määräytymisen perusteita ohjaa suoraan laki, mutta laki ei kuitenkaan anna tarkkoja määräaikoja syytteennostopäivämäärästä, kuten esimerkiksi kiinnioloaikojen suhteen. Syytteennostopäivämäärän määräytyminen tulee kyseeseen aina, kun esitutkinnassa rikoksesta epäilty vangitaan. Syytteennostopäivämäärää ei kuitenkaan saa määrätä pidemmäksi kuin on tarpeen. Syytteennostopäivämäärälle voidaan hakea muutosta, jos huomataan, ettei esitutkintaa ehditä suorittaa ajallaan loppuun.
Tutkimuksen kautta selvisi, että tutkinnanjohtajille syytteennostopäivämäärän määräytyminen oli ikään kuin itsestäänselvyys, mutta tutkijat olivat kokeneet työssään päänvaivaa asian suhteen eikä selkeää ymmärrystä aiheesta ollut. Toimiva esitutkintayhteistyö oli tutkimuksessa kaikissa yhteyksissä esiin noussut seikka. Sekä syyttäjä, että tutkinnanjohtajat korostivat sen tärkeyttä ja, että syyttäjä saa syytteennostoa varten tarvittavat tiedot esitutkinnan tilasta. Tutkijat puolestaan kokivat tutkimuksen mukaan, syyttäjän aktiivisen osallistumisen tutkintaan omassa roolissaan hyväksi, jolloin ajatuksia voidaan vaihtaa puolin ja toisin ja on selkeää mitä syyttäjä tutkinnalta haluaa.
Tutkimus on toteutettu kvalitatiivista, eli laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Tutkimuksen teoriaosuuden lähteinä on käytetty ajantasaista eduskunnan säätämää esitutkintalakia ja pakkokeinolakia sekä muita lakisidonnaisia teoksia. Aineistoa tutkimusta varten kerättiin viidellä haastattelulla, joissa haastateltiin poliisin kahta tutkijaa, kahta tutkinnanjohtajaa, sekä yhtä syyttäjää. Haastattelujen tulokset on avattu tutkimuksen viidennessä luvussa ja kuudennessa luvussa esiteltynä yksi esimerkkitapaus, jossa syytteennostopäivämäärää on muutettu.
Syytteennostopäivämäärän määräytymisen perusteita ohjaa suoraan laki, mutta laki ei kuitenkaan anna tarkkoja määräaikoja syytteennostopäivämäärästä, kuten esimerkiksi kiinnioloaikojen suhteen. Syytteennostopäivämäärän määräytyminen tulee kyseeseen aina, kun esitutkinnassa rikoksesta epäilty vangitaan. Syytteennostopäivämäärää ei kuitenkaan saa määrätä pidemmäksi kuin on tarpeen. Syytteennostopäivämäärälle voidaan hakea muutosta, jos huomataan, ettei esitutkintaa ehditä suorittaa ajallaan loppuun.
Tutkimuksen kautta selvisi, että tutkinnanjohtajille syytteennostopäivämäärän määräytyminen oli ikään kuin itsestäänselvyys, mutta tutkijat olivat kokeneet työssään päänvaivaa asian suhteen eikä selkeää ymmärrystä aiheesta ollut. Toimiva esitutkintayhteistyö oli tutkimuksessa kaikissa yhteyksissä esiin noussut seikka. Sekä syyttäjä, että tutkinnanjohtajat korostivat sen tärkeyttä ja, että syyttäjä saa syytteennostoa varten tarvittavat tiedot esitutkinnan tilasta. Tutkijat puolestaan kokivat tutkimuksen mukaan, syyttäjän aktiivisen osallistumisen tutkintaan omassa roolissaan hyväksi, jolloin ajatuksia voidaan vaihtaa puolin ja toisin ja on selkeää mitä syyttäjä tutkinnalta haluaa.