Isien kokemuksia tuesta MASI-hankkeessa
Heinonen, Belinda; Linjama, Wilhelmiina (2019)
Heinonen, Belinda
Linjama, Wilhelmiina
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120324133
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120324133
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, miten masennuksen parissa elävät isät kokivat MASI-hankkeesta saamansa tuen. Työn tehtävänä oli kertoa, millaisia kokemuksia masennusoireiden parissa elävillä isillä oli saamastaan tuesta MASI-hankkeessa. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä kolmannella sektorilla tarjottavan tuen merkityksestä masennuksen parissa eläville isille. Työn tilaaja oli Miessakit ry.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli laadullinen tutkimus eli kvalitatiivinen tutkimus. Tällä menetelmällä oli mahdollista ymmärtää isien kokemuksia. Työn aineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Työssä haastateltiin viittä isää ennakkoon valittujen kysymysten perusteella. Analyysimenetelmä oli induktiivinen sisällönanalyysi.
Opinnäytetyössä korostui isien kokemus voida puhua vapaasti, kertoa mielenpäällä oleva ja olla oma itsensä. Tuloksista ilmeni yksilötyöskentelyn alkuperäisen tarpeen laajentuneen monilla isillä. Haastattelut osoittivat, että isät tulivat kuulluiksi ja tunne todellisesta välittämisestä sekä auttamisenhalusta välittyi. Haastatteluissa isät kertoivat kokeneensa saaneensa apua nopeastikin, jos tilanne perheessä oli kriisiytynyt. Yksilötyöskentelyn jälkeen isät kokivat perheensä voivan paremmin.
Opinnäytetyö antoi viitteitä siitä, että isät kokevat yksilötyöskentelyn tarpeellisena, hedelmällisenä ja hyödyllisenä. Tulosten perusteella kehittämisehdotuksia isillä ei ollut. Mielenkiintoista olisi tietää, miten yksilötapaamiset rohkaisivat ja kannustivat isiä toimimaan perheen arjessa ja miten tämä vaikuttaa isän ja lapsen varhaiseen vuorovaikutukseen. Samoin olisi tärkeää tietää, mitä konkreettisia ohjeita he ovat saaneet lapsenhoitoon ja kuinka se vaikuttaisi parisuhteen kasvuun. Oleellista olisi myös tutkia, minkälaista palautetta isä on saanut kumppanilta näiden yksilökäyntien jälkeen ja voisiko isä ottaa kumppanin mukaan yksilötyöskentelyyn.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli laadullinen tutkimus eli kvalitatiivinen tutkimus. Tällä menetelmällä oli mahdollista ymmärtää isien kokemuksia. Työn aineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Työssä haastateltiin viittä isää ennakkoon valittujen kysymysten perusteella. Analyysimenetelmä oli induktiivinen sisällönanalyysi.
Opinnäytetyössä korostui isien kokemus voida puhua vapaasti, kertoa mielenpäällä oleva ja olla oma itsensä. Tuloksista ilmeni yksilötyöskentelyn alkuperäisen tarpeen laajentuneen monilla isillä. Haastattelut osoittivat, että isät tulivat kuulluiksi ja tunne todellisesta välittämisestä sekä auttamisenhalusta välittyi. Haastatteluissa isät kertoivat kokeneensa saaneensa apua nopeastikin, jos tilanne perheessä oli kriisiytynyt. Yksilötyöskentelyn jälkeen isät kokivat perheensä voivan paremmin.
Opinnäytetyö antoi viitteitä siitä, että isät kokevat yksilötyöskentelyn tarpeellisena, hedelmällisenä ja hyödyllisenä. Tulosten perusteella kehittämisehdotuksia isillä ei ollut. Mielenkiintoista olisi tietää, miten yksilötapaamiset rohkaisivat ja kannustivat isiä toimimaan perheen arjessa ja miten tämä vaikuttaa isän ja lapsen varhaiseen vuorovaikutukseen. Samoin olisi tärkeää tietää, mitä konkreettisia ohjeita he ovat saaneet lapsenhoitoon ja kuinka se vaikuttaisi parisuhteen kasvuun. Oleellista olisi myös tutkia, minkälaista palautetta isä on saanut kumppanilta näiden yksilökäyntien jälkeen ja voisiko isä ottaa kumppanin mukaan yksilötyöskentelyyn.