Valmistuvien sairaanhoitajien osaaminen pitkäaikaisesti sairastuneiden potilaiden omaisten tukemisessa
Lehtisalo, Veera; Määttä, Tanja (2019)
Lehtisalo, Veera
Määttä, Tanja
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120223979
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120223979
Tiivistelmä
Sairaus määritellään pitkäaikaiseksi, kun sen kesto on vähintään kuusi kuukautta. Pitkäaikaissairauksia on monenlaisia, mutta luonteenomaista niille on säännöllinen hoito tai potilaan seuranta terveydenhuollon piirissä. Sairaus koettelee usein myös pitkäaikaissairaan omaisia. Stressi, pelko ja tunne hallinnan menettämisestä ovat yleisiä tunteita. Uuden sairastumisen myötä omaisten voi olla vaikea käsitellä tietoa ja tehdä päätöksiä, kun normaali arki on keskeytynyt. Omaisilla ja erityisesti omaishoitajilla on suuri riski sairastua itsekin ilman asianmukaista tukea. Omaisten kaipaama tuki on pääsääntöisesti emotionaalista ja tiedollista.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, minkälaiset valmiudet valmistuvat sairaanhoitajaopiskelijat saavat koulutuksesta omaisten kohtaamiseen ja tukemiseen. Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Työtä varten Metropolia Ammattikorkeakoulun loppuvaiheen sairaanhoitajaopiskelijoita haastateltiin puolistrukturoidun haastattelun menetelmin ja saadut vastaukset analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Opinnäytetyön tavoitteena oli tukea ammattiin valmistuvia sairaanhoitajia ja pitkäaikaissairaiden potilaiden omaisia.
Opinnäytetyötä varten haastateltiin neljää sairaanhoitajaopiskelijaa. Opiskelijoilta kysyttiin heidän kokemuksiaan teoriaopetuksen sisältämästä perhelähtöisyyden osuuden riittävyydestä ja koulutuksesta saaduista valmiuksista työelämään. Vastaukset teoriaopetuksen riittävyydestä vaihtelivat, mutta suurimmaksi osaksi perhelähtöisyyttä toivottiin käsiteltävän enemmän opinnoissa. Erilaisista tukemisen keinoista ja ohjausmenetelmistä toivottiin myös lisää opetusta.
Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää hoitoalan opintosuunnitelmia päivitettäessä. Perhelähtöisyyttä tulisi sisällyttää useampaan opintokokonaisuuteen ja opinnoissa käydä läpi omaisten tukemisen keinoja. Jatkotutkimukseksi ehdotetaan laajempana toteutettavaa tutkimusta sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksista koulutuksen antamien valmiuksien riittävyyden suhteen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, minkälaiset valmiudet valmistuvat sairaanhoitajaopiskelijat saavat koulutuksesta omaisten kohtaamiseen ja tukemiseen. Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Työtä varten Metropolia Ammattikorkeakoulun loppuvaiheen sairaanhoitajaopiskelijoita haastateltiin puolistrukturoidun haastattelun menetelmin ja saadut vastaukset analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Opinnäytetyön tavoitteena oli tukea ammattiin valmistuvia sairaanhoitajia ja pitkäaikaissairaiden potilaiden omaisia.
Opinnäytetyötä varten haastateltiin neljää sairaanhoitajaopiskelijaa. Opiskelijoilta kysyttiin heidän kokemuksiaan teoriaopetuksen sisältämästä perhelähtöisyyden osuuden riittävyydestä ja koulutuksesta saaduista valmiuksista työelämään. Vastaukset teoriaopetuksen riittävyydestä vaihtelivat, mutta suurimmaksi osaksi perhelähtöisyyttä toivottiin käsiteltävän enemmän opinnoissa. Erilaisista tukemisen keinoista ja ohjausmenetelmistä toivottiin myös lisää opetusta.
Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää hoitoalan opintosuunnitelmia päivitettäessä. Perhelähtöisyyttä tulisi sisällyttää useampaan opintokokonaisuuteen ja opinnoissa käydä läpi omaisten tukemisen keinoja. Jatkotutkimukseksi ehdotetaan laajempana toteutettavaa tutkimusta sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksista koulutuksen antamien valmiuksien riittävyyden suhteen.