Tyttöryhmäläisten kokemuksia sosiaalipedagogisen hevostoiminnan merkityksestä itsetunnolle
Jäntti, Helena (2019)
Jäntti, Helena
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112923347
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112923347
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni käsittelee tyttöryhmäläisten kokemuksia sosiaalipedagogisen hevostoiminnan merkityksestä itsetunnolle. Työssä esiintyvät nuoret kuuluivat sipoolaisella sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan keskittyneellä tallilla toimiviin tyttöryhmiin, jotka on tarkoitettu vahvasta tuesta ja ohjauksesta hyötyville kouluikäisille tytöille. Työn tavoite oli selvittää asiakkaiden näkökulmasta, miten sosiaalipedagogisella hevostoiminnalla voidaan tukea itsetunnon positiivista kehitystä.
Työssä käsitellään sosiaalipedagogista hevostoimintaa, itsetunnon käsitettä ja sitä, kuinka hevostoiminta voi vaikuttaa kohderyhmänä olevien teini-ikäisten, erityistä tukea tarvitsevien tyttöjen itsetuntoon. Hankin tietoa teemahaastattelun avulla. Teemoina olivat erilaiset itsetunnon rakentumiseen vaikuttavat asiat ja hevostoiminnan vaikutus niihin. Haastatteluihin osallistui seitsemän 10–15-vuotiasta tyttöä. Tulokset muodostuivat haastatteluaineistosta teemoittelua apuna käyttäen.
Haastatellut nuoret kokivat, että he olivat oppineet hevostoiminnassa uusia taitoja ja saaneet runsaasti onnistumisen elämyksiä, millä on usein itsetuntoon suotuisa vaikutus. Myös epäonnistumisten sietokyky oli parantunut. Ryhmäläiset olivat löytäneet omia vahvuuksiaan ja päässeet kehittämään niitä. Kannustava palaute niin ohjaajilta kuin toisilta ryhmäläisiltäkin nousi voimakkaasti esiin itsetuntoa kohentavana tekijänä, samoin kuin ryhmään kuulumisen tunne ja ryhmän hyvä yhteishenki. Hevosen itsessään koettiin muun muassa parantavan mielialaa. Itsetunto koostuu monista edellä kuvatun kaltaisista palasista, joista suureen osaan sosiaalipedagogisella hevostoiminnalla koettiin olevan myönteistä vaikutusta.
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta ja muut eläinavusteiset työmuodot ovat vielä toistaiseksi Suomessa melko tuntemattomia ja vähän tutkittuja. Asiakkailla ja ammattilaisilla on kuitenkin hevosavusteisesta työskentelystä paljon positiivisia kokemuksia, kuten tämäkin tutkielma osoittaa, joten aihetta olisi hyvä tutkia myös perusteellisemmin – josko näin sosiaalipedagoginen hevostoiminta ja muu eläinavusteinen työskentely saisi tulevaisuudessa enemmän jalansijaa suomalaisessa palvelujärjestelmässä.
Työssä käsitellään sosiaalipedagogista hevostoimintaa, itsetunnon käsitettä ja sitä, kuinka hevostoiminta voi vaikuttaa kohderyhmänä olevien teini-ikäisten, erityistä tukea tarvitsevien tyttöjen itsetuntoon. Hankin tietoa teemahaastattelun avulla. Teemoina olivat erilaiset itsetunnon rakentumiseen vaikuttavat asiat ja hevostoiminnan vaikutus niihin. Haastatteluihin osallistui seitsemän 10–15-vuotiasta tyttöä. Tulokset muodostuivat haastatteluaineistosta teemoittelua apuna käyttäen.
Haastatellut nuoret kokivat, että he olivat oppineet hevostoiminnassa uusia taitoja ja saaneet runsaasti onnistumisen elämyksiä, millä on usein itsetuntoon suotuisa vaikutus. Myös epäonnistumisten sietokyky oli parantunut. Ryhmäläiset olivat löytäneet omia vahvuuksiaan ja päässeet kehittämään niitä. Kannustava palaute niin ohjaajilta kuin toisilta ryhmäläisiltäkin nousi voimakkaasti esiin itsetuntoa kohentavana tekijänä, samoin kuin ryhmään kuulumisen tunne ja ryhmän hyvä yhteishenki. Hevosen itsessään koettiin muun muassa parantavan mielialaa. Itsetunto koostuu monista edellä kuvatun kaltaisista palasista, joista suureen osaan sosiaalipedagogisella hevostoiminnalla koettiin olevan myönteistä vaikutusta.
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta ja muut eläinavusteiset työmuodot ovat vielä toistaiseksi Suomessa melko tuntemattomia ja vähän tutkittuja. Asiakkailla ja ammattilaisilla on kuitenkin hevosavusteisesta työskentelystä paljon positiivisia kokemuksia, kuten tämäkin tutkielma osoittaa, joten aihetta olisi hyvä tutkia myös perusteellisemmin – josko näin sosiaalipedagoginen hevostoiminta ja muu eläinavusteinen työskentely saisi tulevaisuudessa enemmän jalansijaa suomalaisessa palvelujärjestelmässä.