Ortoosi koiran takaraajaan
Mäkinen, Joona; Jaurto, Laura (2019)
Mäkinen, Joona
Jaurto, Laura
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112823234
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112823234
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on tuotekehitystyö, jossa koiran takaraajaan suunniteltiin ja valmistettiin kaksi yksilöllistä ortoosia eri materiaaleista. Lonkan tekonivelleikkauksen komplikaationa ischiashermo katkesi koiran oikeasta takaraajasta. Sen seurauksena koira astuu varpaiden dorsaalipuolella ja ihossa on krooninen tulehdus. Tavoitteena oli suunnitella ja valmistaa ulkokäyttöön ortoosi, jolla estetään takaraajan varpaiden plantaarifleksio ja saavutetaan mahdollisimman luonnollinen askelsykli. Tarkoituksena oli saada tassun dorsaalipuolen tulehdustila parantumaan. Jollei tulehdusta saada parannettua, voidaan jalka joutua amputoimaan. Toimivalla ortoosilla voidaan välttää mahdollinen amputaatio ja parantaa elämänlaatua. Koirien ortooseista on vähän tutkittua tietoa. Ihmisten ja koirien biomekaniikka eroavat toisistaan, mutta samat lainalaisuudet ortoosien valmistuksessa pätevät. Suunnittelussa ja valmistuksessa käytettiinkin teoriaa ihmisten ortooseista, siltä osin, kun sitä ei löytynyt koirien puolelta.
Ensimmäinen ortoosi valmistettiin matalalämpömuovista, jossa varvasnivelien liike estettiin. Toinen ortoosi valmistettiin nahasta, joka salli varpaiden dorsifleksion mutta esti plantaarifleksion. Molemmissa ortooseissa kinner jätettiin vapaasti liikkuvaksi. Tulehtunut ihoalue pidettiin hengittävänä ja varmistettiin ettei ortoosi paina vaurioitunutta kohtaa.
Molemmat ortoosit estivät virheasennon, mutta olivat varvasosasta liian pitkiä. Tämä johti siihen, että liikkuessa ortoosien kärjet osuivat satunnaisesti maahan. Matalalämpömuovista valmistettu ortoosi oli hankala pukea, sillä varpaat eivät taittuneet ortoosin kärkiosaan sulavasti. Nämä asiat olisivat olleet korjattavissa useammalla sovituskerralla. Matalalämpömuovista valmistettuun ortoosii olisi tulevaisuudessa hyvä suunnitella nivel, joka helpottaisi pukemista ja sallisi dorsifleksion.
Ensimmäinen ortoosi valmistettiin matalalämpömuovista, jossa varvasnivelien liike estettiin. Toinen ortoosi valmistettiin nahasta, joka salli varpaiden dorsifleksion mutta esti plantaarifleksion. Molemmissa ortooseissa kinner jätettiin vapaasti liikkuvaksi. Tulehtunut ihoalue pidettiin hengittävänä ja varmistettiin ettei ortoosi paina vaurioitunutta kohtaa.
Molemmat ortoosit estivät virheasennon, mutta olivat varvasosasta liian pitkiä. Tämä johti siihen, että liikkuessa ortoosien kärjet osuivat satunnaisesti maahan. Matalalämpömuovista valmistettu ortoosi oli hankala pukea, sillä varpaat eivät taittuneet ortoosin kärkiosaan sulavasti. Nämä asiat olisivat olleet korjattavissa useammalla sovituskerralla. Matalalämpömuovista valmistettuun ortoosii olisi tulevaisuudessa hyvä suunnitella nivel, joka helpottaisi pukemista ja sallisi dorsifleksion.