Lannerangan rasitusmurtumasta kuntoutuminen - Terapeuttinen harjoitusohjelma nuorelle urheilijalle
Kallio, Julia; Åström, Kiia-Merika (2019)
Kallio, Julia
Åström, Kiia-Merika
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112823128
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112823128
Tiivistelmä
Lannerangan rasitusmurtuma eli spondylolyysi on yleinen alaselkävamma nuorilla urheilijoilla. Tavallisesti se syntyy L4- tai L5-nikaman posterioriseen osaan. Lannerangan rasitusmurtumaan yhdistettyjä tekijöitä ovat pituuskasvu, selkärangan liikkuvuus, alaraajojen lihaskireydet, lannerankaa tukevien lihasten voima sekä harjoittelun määrä ja teho.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tietoa nuoren urheilijan lannerangan rasitusmurtuman konservatiivisesta hoitolinjasta fysioterapeuteille ja valmentajille. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten kuuden viikon harjoitteluinterventiolla voidaan vaikuttaa alaraajojen lihaskireyksiin, keskivartalon lihasaktivaatioon ja lanneselässä koettuun kipuun tutkimushenkilön kohdalla.
Yksittäistapaustutkimuksena toteutettu harjoitteluinterventio kesti kuusi viikkoa. Inkluusiokriteereinä tutkimushenkilölle olivat ikä, urheiluharrastus, kuvantamalla todennettu lannerangan rasitusmurtuma sekä diagnosointiaika. Opinnäytetyön alku- ja loppumittauksessa alaraajojen lihaskireyksiä mitattiin Thomasin testillä, Elyn testillä, SLR-testillä sekä pohjelihasten kireystestillä. Lihasaktivaatiota mitattiin Trendelenburgin testillä sekä keskivartalon lihasten aktivaatiotestillä. Koettua kipua mitattiin VAS-kipujanalla palpoinnin ja vartalon liikesuuntien aikana. Mittausvälineinä käytettiin goniometriä, mittanauhaa ja stabilizeria.
Tutkimushenkilön tulokset paranivat kaikilla tutkituilla osa-alueilla harjoitteluintervention aikana. Alaraajojen lihaskireydet vähenivät erityisesti m. hamstringeissä ja m. rectus femoriksissa. Keskivartalon lihasaktivaatio parani erityisesti vasemmalla puolella, joka oli alkumittauksessa oikeaa puolta heikompi. Kipu katosi VAS-kipujanalla mitattuna sekä palpoinnin että vartalon liikesuuntien aikana.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tietoa nuoren urheilijan lannerangan rasitusmurtuman konservatiivisesta hoitolinjasta fysioterapeuteille ja valmentajille. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten kuuden viikon harjoitteluinterventiolla voidaan vaikuttaa alaraajojen lihaskireyksiin, keskivartalon lihasaktivaatioon ja lanneselässä koettuun kipuun tutkimushenkilön kohdalla.
Yksittäistapaustutkimuksena toteutettu harjoitteluinterventio kesti kuusi viikkoa. Inkluusiokriteereinä tutkimushenkilölle olivat ikä, urheiluharrastus, kuvantamalla todennettu lannerangan rasitusmurtuma sekä diagnosointiaika. Opinnäytetyön alku- ja loppumittauksessa alaraajojen lihaskireyksiä mitattiin Thomasin testillä, Elyn testillä, SLR-testillä sekä pohjelihasten kireystestillä. Lihasaktivaatiota mitattiin Trendelenburgin testillä sekä keskivartalon lihasten aktivaatiotestillä. Koettua kipua mitattiin VAS-kipujanalla palpoinnin ja vartalon liikesuuntien aikana. Mittausvälineinä käytettiin goniometriä, mittanauhaa ja stabilizeria.
Tutkimushenkilön tulokset paranivat kaikilla tutkituilla osa-alueilla harjoitteluintervention aikana. Alaraajojen lihaskireydet vähenivät erityisesti m. hamstringeissä ja m. rectus femoriksissa. Keskivartalon lihasaktivaatio parani erityisesti vasemmalla puolella, joka oli alkumittauksessa oikeaa puolta heikompi. Kipu katosi VAS-kipujanalla mitattuna sekä palpoinnin että vartalon liikesuuntien aikana.