Esikäsittelyn keskittämisen hyödyt ja haitat
Raivikko, Matti (2019)
Raivikko, Matti
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112722765
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112722765
Tiivistelmä
Poliisitoimessa on aloitettu järjestelmällinen esikäsittelytoiminto toden teolla tällä vuosikymmenellä. Esikäsittelyn periaatteena on seuloa sisään tulevasta rikos- ja sekalaisilmoitusten massasta sellaiset asiat, jotka poliisin on syytä ja mahdollista tutkia. Kyseiset asiat on tarkoituksenmukaista toimittaa poliisin tutkiviin yksiköihin esitutkinnan tai poliisitutkinnan suorittamista varten.
Esikäsittelyn valtakunnallinen määrittely on tekemättä ja esikäsittelyä toteutetaan hyvin monella eri tavalla Suomessa. Noin puolessa poliisilaitoksia on siirrytty yhdellä poliisiasemalla toteutettuun esikäsittely- yksikköön, joka hoitaa koko poliisilaitoksen alueen esikäsittelyn. Niissäkin esikäsittelyn vastuut eroavat hieman toisistaan. Muissa poliisilaitoksissa on monia erilaisia malleja esikäsittelyn toteuttamisesta.
Tässä kvalitatiivisessa tutkimuksessa selvennetään erilaisia esikäsittelyn malleja. Tutkimuksen tarkoituksena on hakea vastausta siihen, mitkä tekijät puoltavat esikäsittelyn keskittämistä yhdelle poliisiasemalle, ja mitkä asiat puolestaan argumentoivat sitä vastaan. Lisäksi tuodaan esiin kehitysehdotuksia esikäsittelyn tulevaisuutta ajatellen. Tutkimusta varten haastateltiin kuuden eri poliisilaitoksen esikäsittelyn vastuuhenkilöä.
Tutkimuksen tuloksena todetaan, että esikäsittelyprosessit eroavat toisistaan merkittävästi. Prosessien eroavaisuudet poliisilaitosten välillä, monien alueellisten ja inhimillisten erojen lisäksi, aiheuttavat eriarvoisuutta ja yhdenvertaisuuden puutetta poliisin toiminnassa kansalaisia kohtaan. Se näkyy jopa poliisilaitosten sisällä, mutta erityisesti valtakunnallisesti tarkasteltuna. Keskittäminen ja prosessien yksinkertaistaminen olisivat yksinkertainen tapa saattaa kansalaiset nykyistä yhdenvertaisempaan asemaan koko Suomen alueella. Lisäksi tarvitaan varmasti vuoropuhelua poliisilaitosten välillä sekä valtakunnallista ohjausta.
Esikäsittelyn valtakunnallinen määrittely on tekemättä ja esikäsittelyä toteutetaan hyvin monella eri tavalla Suomessa. Noin puolessa poliisilaitoksia on siirrytty yhdellä poliisiasemalla toteutettuun esikäsittely- yksikköön, joka hoitaa koko poliisilaitoksen alueen esikäsittelyn. Niissäkin esikäsittelyn vastuut eroavat hieman toisistaan. Muissa poliisilaitoksissa on monia erilaisia malleja esikäsittelyn toteuttamisesta.
Tässä kvalitatiivisessa tutkimuksessa selvennetään erilaisia esikäsittelyn malleja. Tutkimuksen tarkoituksena on hakea vastausta siihen, mitkä tekijät puoltavat esikäsittelyn keskittämistä yhdelle poliisiasemalle, ja mitkä asiat puolestaan argumentoivat sitä vastaan. Lisäksi tuodaan esiin kehitysehdotuksia esikäsittelyn tulevaisuutta ajatellen. Tutkimusta varten haastateltiin kuuden eri poliisilaitoksen esikäsittelyn vastuuhenkilöä.
Tutkimuksen tuloksena todetaan, että esikäsittelyprosessit eroavat toisistaan merkittävästi. Prosessien eroavaisuudet poliisilaitosten välillä, monien alueellisten ja inhimillisten erojen lisäksi, aiheuttavat eriarvoisuutta ja yhdenvertaisuuden puutetta poliisin toiminnassa kansalaisia kohtaan. Se näkyy jopa poliisilaitosten sisällä, mutta erityisesti valtakunnallisesti tarkasteltuna. Keskittäminen ja prosessien yksinkertaistaminen olisivat yksinkertainen tapa saattaa kansalaiset nykyistä yhdenvertaisempaan asemaan koko Suomen alueella. Lisäksi tarvitaan varmasti vuoropuhelua poliisilaitosten välillä sekä valtakunnallista ohjausta.