Läheisen menettäneen lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa : opas varhaiskasvattajille
Kulmala, Henna; Laakso, Niina (2019)
Kulmala, Henna
Laakso, Niina
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112322050
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112322050
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä varhaiskasvattajille opas, joka sisältää tietoa lapsen surusta sekä käytännön työmenetelmiä, joilla lasta voidaan tukea läheisen kuoltua. Tavoitteena tutkimuksella oli saada tietoa siitä, miten lasta voidaan tukea varhaiskasvatuksessa, kun hänen läheisensä on menehtynyt. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jossa on myös toiminnallinen osuus eli opas. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluina, joissa haastateltavina olivat varhaiskasvatuksen työntekijät. Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina, ja yhteensä haastateltavia oli viisi. Opinnäytetyössä ei mainita työelämätahon nimeä anonymiteetin turvaamiseksi.
Yhtenä tutkimuksen havaintona tuli esille haastateltavien vähäiset kokemukset lapsen tukemisesta konkreettisilla menetelmillä läheisen kuoltua. Haastateltavilla oli jonkin verran tietoa siitä, miten lapsen suru voi näkyä varhaiskasvatuksessa. Vaikka työelämätaholla ei ollut senhetkistä tarvetta oppaalle, kokemus kuitenkin oli, että se olisi hyödyllinen apukeino tulevaisuuden varalta, koska asiaa koskevaa tietoa tai siihen liittyviä menetelmiä ei merkittävästi ollut.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lasta voidaan tukea monin eri keinoin, kun hän on menettänyt läheisensä. Tulosten perusteella voidaan myös todeta, että konkreettiselle oppaalle on varhaiskasvattajille käyttöarvoa, koska heillä ei ollut tiedossaan paljoakaan käytännön menetelmiä lapsen tukemiseen. Varhaiskasvattajan rooli lapsen tukemisessa läheisen kuoltua on olla lapselle turvallinen aikuinen, joka kuuntelee, lohduttaa ja tukee häntä.
Yhtenä tutkimuksen havaintona tuli esille haastateltavien vähäiset kokemukset lapsen tukemisesta konkreettisilla menetelmillä läheisen kuoltua. Haastateltavilla oli jonkin verran tietoa siitä, miten lapsen suru voi näkyä varhaiskasvatuksessa. Vaikka työelämätaholla ei ollut senhetkistä tarvetta oppaalle, kokemus kuitenkin oli, että se olisi hyödyllinen apukeino tulevaisuuden varalta, koska asiaa koskevaa tietoa tai siihen liittyviä menetelmiä ei merkittävästi ollut.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lasta voidaan tukea monin eri keinoin, kun hän on menettänyt läheisensä. Tulosten perusteella voidaan myös todeta, että konkreettiselle oppaalle on varhaiskasvattajille käyttöarvoa, koska heillä ei ollut tiedossaan paljoakaan käytännön menetelmiä lapsen tukemiseen. Varhaiskasvattajan rooli lapsen tukemisessa läheisen kuoltua on olla lapselle turvallinen aikuinen, joka kuuntelee, lohduttaa ja tukee häntä.