Liikuntaintervention vaikutukset liikunta-aktiivisuuteen, fyysiseen suorituskykyyn ja metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin ylipainoisilla 18–40-vuotiailla
Koskinen, Sanni; Myllyharju, Josefina (2019)
Koskinen, Sanni
Myllyharju, Josefina
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112121788
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112121788
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin osana Helsingin yliopiston liikuntalääketieteen yksikön johtamaa Motivation Makes The Move! (MoMaMo) -tutkimushanketta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää yksilöllisen, terveysteknologia ja -sovellusavusteisen 12 kuukauden liikuntaintervention ensimmäisen kolmen kuukauden vaikutuksia veriarvoihin, painoon, rasvaprosenttiin, viskeraalirasvan määrään, liikunta-aktiivisuuteen, maksimaaliseen hapenottokykyyn sekä maksimaaliseen tehoon 18–40-vuotiailla liikunnallisesti passiivisilla ylipainoisilla tutkimushenkilöillä. Aineisto kerättiin kahden vuoden aikana ja se koostui kolmen kuukauden liikuntainterventioon osallistuneista naisista (n=18) ja miehistä (n=11). Tutkimuksen aikana kohderyhmälle tehtiin fysiologisia mittauksia sekä he täyttivät liikuntapäiväkirjaa. Aineiston tilastollinen analyysi tehtiin SPSS 14.0 -tilasto-ohjelmalla. Tuloksista esitettiin muuttujien keskiarvot, keskihajonnat ja keskiarvojen muutokset, sekä niiden tilastolliset merkitsevyydet (p-arvot) laskettiin T-testien avulla, joiden tulokset esitettiin sukupuolittain sekä kaikkien (n=29) tuloksien osalta yhdessä. Muuttujien muutosten välisiä yhteyksiä selvitettiin Pearsonin korrelaatiokertoimella kaikkien testitulosten osalta.
Opinnäytetyömme tilastollisesti merkitsevimmät tulokset olivat muutoksia, jotka viittaavat fyysisen kunnon paranemiseen. Tutkimushenkilöiden liikuntakerrat lisääntyivät (p=0,008), maksimaalinen teho (p=0,00432) sekä maksimaalinen hapenottokyky (p=0,00708) paranivat sekä painoindeksi (p=0,0474) ja insuliiniarvo (p=0,049) laskivat ja viskeraalirasva (p=0,0114) väheni tarkastellessa kaikkien tutkimushenkilöiden tuloksia yhdessä. Miesten maksimaalinen teho- (p=0,00644) sekä maksimaalinen hapenottokyky (p=0,002) paranivat. Metabolisen oireyhtymän riskitekijöistä miesten LDL-kolesteroliarvo (p=0,0477), insuliiniarvo (p=0,0355) sekä insuliiniresistenssiarvo (HOMA-ir) (p=0,0392) laskivat.
Painoindeksin lasku korreloi erittäin merkitsevästi kokonaiskolesteroliarvon(p=0,0000414), LDL-kolesteroliarvon- (p=0,0000332), paastoverensokeriarvon- (p=0,000135), insuliiniresistenssiarvon- (p=0,000179) laskun sekä viskeraalirasvan (p=0,0221) vähenemisen kanssa positiivisesti. Merkitsevä yhteys painoindeksin laskulla oli maksimaalisen hapenottokyvyn (p=0,00498) nousun kanssa, jonka korrelaatio oli negatiivinen. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että liikuntaintervention ensimmäisellä kolmella kuukaudella oli myönteisiä vaikutuksia tutkimushenkilöiden liikunta-aktiivisuuteen, suorituskykyyn sekä osaan metabolisista riskitekijöistä.
Opinnäytetyömme tilastollisesti merkitsevimmät tulokset olivat muutoksia, jotka viittaavat fyysisen kunnon paranemiseen. Tutkimushenkilöiden liikuntakerrat lisääntyivät (p=0,008), maksimaalinen teho (p=0,00432) sekä maksimaalinen hapenottokyky (p=0,00708) paranivat sekä painoindeksi (p=0,0474) ja insuliiniarvo (p=0,049) laskivat ja viskeraalirasva (p=0,0114) väheni tarkastellessa kaikkien tutkimushenkilöiden tuloksia yhdessä. Miesten maksimaalinen teho- (p=0,00644) sekä maksimaalinen hapenottokyky (p=0,002) paranivat. Metabolisen oireyhtymän riskitekijöistä miesten LDL-kolesteroliarvo (p=0,0477), insuliiniarvo (p=0,0355) sekä insuliiniresistenssiarvo (HOMA-ir) (p=0,0392) laskivat.
Painoindeksin lasku korreloi erittäin merkitsevästi kokonaiskolesteroliarvon(p=0,0000414), LDL-kolesteroliarvon- (p=0,0000332), paastoverensokeriarvon- (p=0,000135), insuliiniresistenssiarvon- (p=0,000179) laskun sekä viskeraalirasvan (p=0,0221) vähenemisen kanssa positiivisesti. Merkitsevä yhteys painoindeksin laskulla oli maksimaalisen hapenottokyvyn (p=0,00498) nousun kanssa, jonka korrelaatio oli negatiivinen. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että liikuntaintervention ensimmäisellä kolmella kuukaudella oli myönteisiä vaikutuksia tutkimushenkilöiden liikunta-aktiivisuuteen, suorituskykyyn sekä osaan metabolisista riskitekijöistä.