Ensihoitajiin kohdistuvat uhka- ja väkivaltatilanteet Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella
Rajamäki, Jaana-Maria (2019)
Rajamäki, Jaana-Maria
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019111221015
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019111221015
Tiivistelmä
Ensihoitajiin kohdistuu runsaasti uhka- ja väkivaltatilanteita Suomessa ja muualla maailmassa. Merkittävän osan ensihoitajiin kohdistuvista uhka- ja väkivaltatilanteista epäillään jäävän kirjaamatta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten usein Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ensihoitajiin kohdistuu uhka- ja väkivaltatilanteita ja minkälaisista uhka- ja väkivaltatilanteista ensihoitajat ilmoittavat työnantajalle. Tarkoituksena oli myös selvittää miten uhka- ja väkivaltatilanteiden ilmoituskäytäntöä sekä uhka- ja väkivaltatilanteisiin varautumista voitaisiin kehittää Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella.
Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena keväällä 2018. Kyselylomake lähetettiin 202 henkilölle, jotka olivat työskennelleet Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella ensihoidossa 1.1.2017–28.2.2018. Vastauksia saatiin 65 kappaletta (n=65). Enemmistö (n=40) vastaajista ilmoitti, että heihin oli kohdistunut uhka- tai väkivaltatilanteita 2-10 kertaa vuodessa. Vastaajiin oli kohdistunut sekä henkistä- että fyysistä väkivaltaa. Tyypillisimpiä uhka- ja väkivaltatilanteiden tapahtumapaikkoja olivat yksityisasunto ja ambulanssi. Päihde- ja mielenterveyspotilaat muodostivat erityisen riskiryhmän. Vastaajien enemmistö (n=43) ei ollut ilmoittanut uhka- ja väkivaltatilanteista työnantajalle kertaakaan. Yleisimpiä syitä jättää uhka- ja väkivaltatilanteita ilmoittamatta olivat unohdus ja ajanpuute. Uhka- ja väkivaltatilanteista oli aiheutunut vastaajille henkisiä ja fyysisiä haittoja. Vastaajat toivoivat koulutusta uhka- ja väkivaltatilanteista, ilmoituskäytännön ja suojavarusteiden kehittämistä sekä selkeämpää ohjeistusta.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että ensihoitajille tulee järjestää koulutusta uhka- ja väkivaltatilanteista. Uhka- ja väkivaltatilanneilmoitus tulee olla helposti saatavilla sähköisessä muodossa. Suojavarusteita tulee uusia. Suojaliivien tulee olla henkilökohtaiset.
Jatkotutkimusehdotuksina ovat vastaavan kyselytutkimuksen toteuttaminen koko Suomen alueella, sekä ensihoitaja- ja pelastajakoulutuksen antamat valmiudet kohdata uhka- ja väkivaltatilanteita.
Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena keväällä 2018. Kyselylomake lähetettiin 202 henkilölle, jotka olivat työskennelleet Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella ensihoidossa 1.1.2017–28.2.2018. Vastauksia saatiin 65 kappaletta (n=65). Enemmistö (n=40) vastaajista ilmoitti, että heihin oli kohdistunut uhka- tai väkivaltatilanteita 2-10 kertaa vuodessa. Vastaajiin oli kohdistunut sekä henkistä- että fyysistä väkivaltaa. Tyypillisimpiä uhka- ja väkivaltatilanteiden tapahtumapaikkoja olivat yksityisasunto ja ambulanssi. Päihde- ja mielenterveyspotilaat muodostivat erityisen riskiryhmän. Vastaajien enemmistö (n=43) ei ollut ilmoittanut uhka- ja väkivaltatilanteista työnantajalle kertaakaan. Yleisimpiä syitä jättää uhka- ja väkivaltatilanteita ilmoittamatta olivat unohdus ja ajanpuute. Uhka- ja väkivaltatilanteista oli aiheutunut vastaajille henkisiä ja fyysisiä haittoja. Vastaajat toivoivat koulutusta uhka- ja väkivaltatilanteista, ilmoituskäytännön ja suojavarusteiden kehittämistä sekä selkeämpää ohjeistusta.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että ensihoitajille tulee järjestää koulutusta uhka- ja väkivaltatilanteista. Uhka- ja väkivaltatilanneilmoitus tulee olla helposti saatavilla sähköisessä muodossa. Suojavarusteita tulee uusia. Suojaliivien tulee olla henkilökohtaiset.
Jatkotutkimusehdotuksina ovat vastaavan kyselytutkimuksen toteuttaminen koko Suomen alueella, sekä ensihoitaja- ja pelastajakoulutuksen antamat valmiudet kohdata uhka- ja väkivaltatilanteita.