Itsensä johtaminen esimiestyössä ja organisaation tuki
Turhanen, Seija (2019)
Turhanen, Seija
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019110520632
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019110520632
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka tuttua itsensä johtamisen menetelmät ja työkalut olivat erään yrityksen esimiehille sekä tarkastella, miten jatkuvaa kiireen ja kuormituksen tuntua olisi mahdollista helpottaa itsensä johtamisen keinoilla. Lisäksi tavoitteena oli löytää konkreettisia keinoja ja työkaluja tilanteen helpottamiseksi. Kehittämistyössä tarkasteltiin myös, kuinka organisaatio voisi tukea esimiehiä itsensä johtamisessa.
Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä, jonka lähestymistapana käytettiin tapaustutkimusta ja toimintatukimusta. Ensisijaisena tiedonhankinnan menetelmänä toimi puolistrukturoitu teemahaastattelu, johon osallistui koko tutkimuksen kohderyhmä, eli kahdeksan lähiesimiestä.
Haastatteluissa kävi ilmi, että moninainen itsensä johtaminen ei ollut kaikille esimiehille tuttua. Keskeisinä huomioina nousi esille, että kiireen tuntu ei ollut jatkuvaa, vaan ennemminkin aaltoilevaa ja että omat vaikutusmahdollisuudet työjärjestelyihin ja toiminta-malleihin koettiin erittäin hyviksi. Myös työskentelymotivaatio oli kohdehenkilöillä korkea ja työ kokonaisuutena kaikille mielekäs. Suurimmat kehityskohteet liittyivät aikataulujen hal-lintaan ja tuen tarpeen tunnistamiseen.
Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä, jonka lähestymistapana käytettiin tapaustutkimusta ja toimintatukimusta. Ensisijaisena tiedonhankinnan menetelmänä toimi puolistrukturoitu teemahaastattelu, johon osallistui koko tutkimuksen kohderyhmä, eli kahdeksan lähiesimiestä.
Haastatteluissa kävi ilmi, että moninainen itsensä johtaminen ei ollut kaikille esimiehille tuttua. Keskeisinä huomioina nousi esille, että kiireen tuntu ei ollut jatkuvaa, vaan ennemminkin aaltoilevaa ja että omat vaikutusmahdollisuudet työjärjestelyihin ja toiminta-malleihin koettiin erittäin hyviksi. Myös työskentelymotivaatio oli kohdehenkilöillä korkea ja työ kokonaisuutena kaikille mielekäs. Suurimmat kehityskohteet liittyivät aikataulujen hal-lintaan ja tuen tarpeen tunnistamiseen.