Fysioterapeutin suoravastaanotolle ohjautumisen haasteet: Hoidon tarpeen arvioinnin rooli osana palvelukokonaisuutta
Paloheimo, Maija; Pulkka, Elina (2019)
Paloheimo, Maija
Pulkka, Elina
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019100819690
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019100819690
Tiivistelmä
Varhainen tuki- ja liikuntaelin (myöhemmin TULE) vaivojen toteaminen ja hoito vähentävät tutkitusti terveydenhuollon kustannuksia, parantavat ihmisten elämänlaatua ja työkykyä sekä vaikuttavat keskeisesti TULE-vaivoista kärsivien mahdollisuuksiin jatkaa työelämässä. Fysioterapeuttien suoravastaanottotoiminnalla voidaan lisätä TULE-vaivojen kuntoutuksen vaikuttavuutta, vähentää sairauspoissaolojen määrää ja pituutta sekä luoda kustannussäästöjä terveydenhuoltoon.
TULE-asiakkaat ohjautuvat fysioterapeuttien suoravastaanotolle terveydenhuollon ammattihenkilön tekemän hoidon tarpeen arvioinnin kautta. Hoitotarpeen arviointia tekevällä henkilöstöllä on ratkaiseva asema suoravastaanottotoiminnan onnistumisessa. Useissa lähteissä TULE-asiakkaiden heikko ohjautuminen hoidon tarpeen arvioinnista fysioterapeutin suoravastaanotolle on tunnistettu haasteeksi toiminnan tehokkaalle toteuttamiselle.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli sähköisen kyselylomakkeen muodossa selvittää, miten työn toimeksiantajan, Terveystalon, hoidon tarpeen arviointiin koulutettu henkilöstö kokee nykyisen hoitotarpeen arviointiprosessin, siihen valmistavan koulutuksen ja ohjautuvuuskriteeristön ja miten he toivovat näitä osa-alueita kehitettävän. Löydösten pohjalta koottiin toimenpide-ehdotuksia Terveystalon suoravastaanottotoiminnan kehittämiseksi.
Kyselyn tulosten perusteella Terveystalon suoravastaanoton hoidon tarpeen arviointiprosessin tärkeimmiksi kehityskohteiksi nousivat suoravastaanottoaikojen hakemisen nopeuttaminen, -aikojen saatavuuden parantaminen, selkeämpi ohjautuvuuskriteeristö sekä suoravastaanottotoiminnan tehokkaampi markkinointi asiakkaille. Lisäksi henkilöstön ymmärrys suoravastaanoton vaikuttavuudesta vaihteli ja heillä oli vain vähän kokemusta TULE-asiakkaiden ohjaamisesta suoravastaanotolle. Suurin osa näistä kehityskohteista oli tunnistettu myös muissa fysioterapeuttien suoravastaanottoa pilotoineissa hankkeissa.
Fysioterapeuttien suoravastaanottotoiminnan laajentumisen kannalta olisi tärkeää saada lisää tutkittua tietoa suoravastaanotolle ohjautumisesta ja hoitotarpeen arviointia tekevän henkilöstön koulutus- ja tukitarpeista. Myös toimintaan osallistuvien eri ammattikuntien väliseen yhteistyöhön ja perehdytykseen tulisi panostaa, ja kaikkien suoravastaanottotoimintaan osallistuvien ammattikuntien tulisi olla mukana toimintamallin kehittämisessä. Fysioterapeuttien suoravastaanoton vaikuttavuudesta tulisi myös tiedottaa asiakasryhmiä paremmin, jotta he ymmärtävät ja kokevat saavansa heille parhaiten sopivaa hoitoa.
TULE-asiakkaat ohjautuvat fysioterapeuttien suoravastaanotolle terveydenhuollon ammattihenkilön tekemän hoidon tarpeen arvioinnin kautta. Hoitotarpeen arviointia tekevällä henkilöstöllä on ratkaiseva asema suoravastaanottotoiminnan onnistumisessa. Useissa lähteissä TULE-asiakkaiden heikko ohjautuminen hoidon tarpeen arvioinnista fysioterapeutin suoravastaanotolle on tunnistettu haasteeksi toiminnan tehokkaalle toteuttamiselle.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli sähköisen kyselylomakkeen muodossa selvittää, miten työn toimeksiantajan, Terveystalon, hoidon tarpeen arviointiin koulutettu henkilöstö kokee nykyisen hoitotarpeen arviointiprosessin, siihen valmistavan koulutuksen ja ohjautuvuuskriteeristön ja miten he toivovat näitä osa-alueita kehitettävän. Löydösten pohjalta koottiin toimenpide-ehdotuksia Terveystalon suoravastaanottotoiminnan kehittämiseksi.
Kyselyn tulosten perusteella Terveystalon suoravastaanoton hoidon tarpeen arviointiprosessin tärkeimmiksi kehityskohteiksi nousivat suoravastaanottoaikojen hakemisen nopeuttaminen, -aikojen saatavuuden parantaminen, selkeämpi ohjautuvuuskriteeristö sekä suoravastaanottotoiminnan tehokkaampi markkinointi asiakkaille. Lisäksi henkilöstön ymmärrys suoravastaanoton vaikuttavuudesta vaihteli ja heillä oli vain vähän kokemusta TULE-asiakkaiden ohjaamisesta suoravastaanotolle. Suurin osa näistä kehityskohteista oli tunnistettu myös muissa fysioterapeuttien suoravastaanottoa pilotoineissa hankkeissa.
Fysioterapeuttien suoravastaanottotoiminnan laajentumisen kannalta olisi tärkeää saada lisää tutkittua tietoa suoravastaanotolle ohjautumisesta ja hoitotarpeen arviointia tekevän henkilöstön koulutus- ja tukitarpeista. Myös toimintaan osallistuvien eri ammattikuntien väliseen yhteistyöhön ja perehdytykseen tulisi panostaa, ja kaikkien suoravastaanottotoimintaan osallistuvien ammattikuntien tulisi olla mukana toimintamallin kehittämisessä. Fysioterapeuttien suoravastaanoton vaikuttavuudesta tulisi myös tiedottaa asiakasryhmiä paremmin, jotta he ymmärtävät ja kokevat saavansa heille parhaiten sopivaa hoitoa.