Äänisuunnittelun keinot poeettisessa dokumenttielokuvassa
Koskiniemi, Ville-Matti (2019)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Koskiniemi, Ville-Matti
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019100819688
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019100819688
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö koostuu teososasta Cracking Sound (2019) sekä tästä kirjallisesta osasta. Hanna Kaihlasen ohjaama Cracking Sound on poeettinen dokumenttielokuva ihmisten suhteesta luontoon ja matkasta kohti lähestyvää maailmanloppua. Opinnäytetyö käsittelee poeettista dokumenttielokuvaa sen ääni-ilmaisun näkökulmasta. Työn tavoitteena on ymmärtää, miten poeettinen moodi vaikuttaa dokumenttielokuvan äänisuunnitteluun ja miten ääni-ilmaisulla voi vaikuttaa poeettisen dokumenttielokuvan yksilöllisen äänen muodostumiseen.
Kirjallisessa osassa pohjustetaan poeettista dokumenttielokuvaa yleisellä dokumenttielo- kuvan teorialla sekä dokumenttielokuvan moodien esittelyllä. Dokumenttielokuvan moodit ovat Bill Nicholsin keino kategorisoida erilaisia dokumenttielokuvan ääniä. Tässä yhteydessä dokumenttielokuvan ääntä ja ääni-ilmaisua ei tule sekoittaa toisiinsa. Poeettinen moodi on dokumenttielokuvan muodoista kaikkein vanhin ja tulkinnanvaraisin. Se perustuu assosioivaan ilmaisuun ja omaa viitteitä myös avantgarde-elokuviin. Kuvilla ja ääni- ilmaisulla pyritään herättelemään katsojaa antamatta suoria vastauksia tulkinnan tueksi. Ilmaisunsa vuoksi poeettinen moodi on haastava dokumenttielokuvan muoto.
Teoreettisten lähteiden lisäksi poeettista moodia ja sen ääni-ilmaisua havainnollistetaan analysoimalla esimerkkielokuvia. Kirjallisen työn viimeisessä käsittelyluvussa reflektoidaan teososan tuotantoprosessia äänisuunnittelun osalta teoriaosuuteen pohjautuen.
Työssä havaitaan, että poeettisen moodin äänisuunnittelu pyrkii eroon puhekeskeisestä ilmaisusta. Muut ääni-ilmaisun osa-alueet ovat samat kuin muidenkin moodien äänisuunnittelussa, kyse on enemmänkin niiden koko potentiaalin hyödyntämisestä. Äänisuunnit- telun eri osa-alueet vaikuttavat merkittävästi koko dokumenttielokuvan ääneen muodostumiseen, ja niillä voi rikastaa poeettisen moodin kerrontaa.
Kirjallisessa osassa pohjustetaan poeettista dokumenttielokuvaa yleisellä dokumenttielo- kuvan teorialla sekä dokumenttielokuvan moodien esittelyllä. Dokumenttielokuvan moodit ovat Bill Nicholsin keino kategorisoida erilaisia dokumenttielokuvan ääniä. Tässä yhteydessä dokumenttielokuvan ääntä ja ääni-ilmaisua ei tule sekoittaa toisiinsa. Poeettinen moodi on dokumenttielokuvan muodoista kaikkein vanhin ja tulkinnanvaraisin. Se perustuu assosioivaan ilmaisuun ja omaa viitteitä myös avantgarde-elokuviin. Kuvilla ja ääni- ilmaisulla pyritään herättelemään katsojaa antamatta suoria vastauksia tulkinnan tueksi. Ilmaisunsa vuoksi poeettinen moodi on haastava dokumenttielokuvan muoto.
Teoreettisten lähteiden lisäksi poeettista moodia ja sen ääni-ilmaisua havainnollistetaan analysoimalla esimerkkielokuvia. Kirjallisen työn viimeisessä käsittelyluvussa reflektoidaan teososan tuotantoprosessia äänisuunnittelun osalta teoriaosuuteen pohjautuen.
Työssä havaitaan, että poeettisen moodin äänisuunnittelu pyrkii eroon puhekeskeisestä ilmaisusta. Muut ääni-ilmaisun osa-alueet ovat samat kuin muidenkin moodien äänisuunnittelussa, kyse on enemmänkin niiden koko potentiaalin hyödyntämisestä. Äänisuunnit- telun eri osa-alueet vaikuttavat merkittävästi koko dokumenttielokuvan ääneen muodostumiseen, ja niillä voi rikastaa poeettisen moodin kerrontaa.