Kartoitustyön hyödyntäminen luonnon- ja kulttuuriympäristökohteissa
Rehmonen, Sami (2019)
Rehmonen, Sami
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019100719682
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019100719682
Tiivistelmä
Tämä insinöörityö käsittelee mittaustekniikan avulla tuotetun kartoitusaineiston hyödyntämistä suunnittelutöissä, jotka kohdistuvat luonnonsuojelu- ja kulttuuriympäristöalueisiin. Tutkimustyön tarkoituksena oli nostaa esille käytännön työn ja lähdeaineiston vertailun avulla toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa työskentelyä suojelukohteissa vahingoittamatta näihin kohdistuvia arvoja ja samalla tutkia, minkälainen lähdeaineisto työkohteesta ohjaisi kartoitustyötä tehokkaasti.
Tutkimustyössä tarkasteltiin tapausesimerkkinä Tuusulan kunnan yhdyskuntatekniikan mittauspalveluiden työkohdetta Tuusulan Halosenniemen luonnonsuojelualueella. Mittaustyössä kartoitettiin alueen puusto ja polkuverkosto karttakuvaksi, jota hyödynnettiin alueen käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisessa. Suunnittelun on tarkoitus kehittää alueen uudistusmahdollisuuksia museotoimintaa ajatellen. Maastotyön ohella tutkimustyössä tutkittiin arvolähtökohtia, jotka kohdistuvat luonnonsuojelu- ja kulttuurikohteisiin. Halosenniemen aiempien selvitysten, lainsäädännön sekä eri valtion virastojen ohjeiden avulla syntyi kuva siitä, kuinka tämänkaltaisissa kohteissa tulisi työskennellä. Vertailuesimerkkeinä toimivat samankaltaiset suunnittelukohteet sekä muut maastomittauksiin kohdistuvat työohjeet.
Lähdeaineiston kartoituksessa nousi esiin joitakin aineistoja, joita eri valtion virastot ja tutkimuslaitokset tarjoavat. Käytännön työssä ongelmaksi muodostui kuitenkin lähtöaineiston puute, josta suojelukohteen arvoja olisi voinut selventää. Muun muassa Halosenniemeen kohdistuvaa luonnonsuojelupäätöstä ei esitetty työntekijälle, joten työmenetelmien valinnassa ei saatu riittävää varmuutta siihen, kuinka eri työmenetelmät vaikuttavat ympäristöön, eikä työntekijällä ollut ennen työn aloittamista tietoa alueen tekijöistä, jotka voisivat tulla ongelmallisiksi työn edetessä.
Tämän insinöörityön tuloksena syntyi ohjeet siitä, kuinka suojelukohteissa tehtyjä maanmittausteknillisiä töitä voisi kehittää. Ohjeissa korostetaan lähtöaineiston selvittämistä eri keinoin, suunnittelijan ja kartoittajan välistä yhteistyötä sekä yhtenäisen ja informatiivisen aineiston luovuttamista.
Tutkimustyössä tarkasteltiin tapausesimerkkinä Tuusulan kunnan yhdyskuntatekniikan mittauspalveluiden työkohdetta Tuusulan Halosenniemen luonnonsuojelualueella. Mittaustyössä kartoitettiin alueen puusto ja polkuverkosto karttakuvaksi, jota hyödynnettiin alueen käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisessa. Suunnittelun on tarkoitus kehittää alueen uudistusmahdollisuuksia museotoimintaa ajatellen. Maastotyön ohella tutkimustyössä tutkittiin arvolähtökohtia, jotka kohdistuvat luonnonsuojelu- ja kulttuurikohteisiin. Halosenniemen aiempien selvitysten, lainsäädännön sekä eri valtion virastojen ohjeiden avulla syntyi kuva siitä, kuinka tämänkaltaisissa kohteissa tulisi työskennellä. Vertailuesimerkkeinä toimivat samankaltaiset suunnittelukohteet sekä muut maastomittauksiin kohdistuvat työohjeet.
Lähdeaineiston kartoituksessa nousi esiin joitakin aineistoja, joita eri valtion virastot ja tutkimuslaitokset tarjoavat. Käytännön työssä ongelmaksi muodostui kuitenkin lähtöaineiston puute, josta suojelukohteen arvoja olisi voinut selventää. Muun muassa Halosenniemeen kohdistuvaa luonnonsuojelupäätöstä ei esitetty työntekijälle, joten työmenetelmien valinnassa ei saatu riittävää varmuutta siihen, kuinka eri työmenetelmät vaikuttavat ympäristöön, eikä työntekijällä ollut ennen työn aloittamista tietoa alueen tekijöistä, jotka voisivat tulla ongelmallisiksi työn edetessä.
Tämän insinöörityön tuloksena syntyi ohjeet siitä, kuinka suojelukohteissa tehtyjä maanmittausteknillisiä töitä voisi kehittää. Ohjeissa korostetaan lähtöaineiston selvittämistä eri keinoin, suunnittelijan ja kartoittajan välistä yhteistyötä sekä yhtenäisen ja informatiivisen aineiston luovuttamista.