Kohtaamisten poluilla ystävätoiminnan avulla
Lehtola, Niina (2019)
Lehtola, Niina
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019092919366
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019092919366
Tiivistelmä
Tämän työn tarkoituksena on tapaustutkimuksen keinoin havainnoida keski-ikäisen naisen henkilökohtaisia yksinäisyyden kokemuksia. Tapaukseni henkilö on Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnan asiakas. Tutkimuksessa selvitin kuinka yksinäisyys ilmenee hänen arjessaan, mistä yksinäisyys on saanut alkunsa ja kuinka ystävätoiminnan palvelu voisi ottaa paremmin huomioon keski-ikäiset ihmiset toiminnassaan. Nykyisellä toimintamuodolla ystävätoiminta ei tunnu tavoittavan keski-ikäisiä palvelunsa pariin. Keski-ikäisten yksinäisyys ei ole yhtä tunnettua, kuin esimerkiksi nuorten ja ikäihmisten. Tämän asian esille tuominen ja kehittämisidean esittäminen ystävätoiminnalle on paikallaan. Tutkimuksessa olen käyttänyt laadullisen tutkimuksen suuntausta ja toteuttanut elämäkertahaastattelun, jonka jälkeen olen kerännyt oleellisimmat tiedot yksinäisyyttä ja siihen liittyviä tutkimuskysymyksiä ajatellen haastateltavan kertomuksesta
Työssäni olen pyrkinyt peilaamaan yksinäisyyden ilmiöitä yleisellä tasolla haastateltavani kertomusta hyödyntäen. Haastatteluja tehdessäni olen toiminut samalla ystävätoiminnan vapaaehtoisena haastateltavalleni. Tutkimuksen tuloksena huomasin, että yksinäisyys ei aina näy ulospäin ja siihen voi liittyä vahvoja häpeän ja pelon tuntemuksiaa. Ystävätoiminnan tulee kiinnittää huomiota ihmisiin, jotka ovat sosiaalisesti epävarmoja. Kehittämisehdotuksena ystävätoiminnalle olen ideoinut avointa ryhmämuotoista toimintaa, jonka myötä yksinäisyyteen liittyviä häpeän ja leimautumisen tuntemuksia on tarkoitus vähentää. Ystävätoimintaa tulisi saada avoimempaan suuntaan, jottei se olisi ihmisten mielikuvissa pelkästään ikäihmisiä palvelevaa toimintaa.
Työssäni olen pyrkinyt peilaamaan yksinäisyyden ilmiöitä yleisellä tasolla haastateltavani kertomusta hyödyntäen. Haastatteluja tehdessäni olen toiminut samalla ystävätoiminnan vapaaehtoisena haastateltavalleni. Tutkimuksen tuloksena huomasin, että yksinäisyys ei aina näy ulospäin ja siihen voi liittyä vahvoja häpeän ja pelon tuntemuksiaa. Ystävätoiminnan tulee kiinnittää huomiota ihmisiin, jotka ovat sosiaalisesti epävarmoja. Kehittämisehdotuksena ystävätoiminnalle olen ideoinut avointa ryhmämuotoista toimintaa, jonka myötä yksinäisyyteen liittyviä häpeän ja leimautumisen tuntemuksia on tarkoitus vähentää. Ystävätoimintaa tulisi saada avoimempaan suuntaan, jottei se olisi ihmisten mielikuvissa pelkästään ikäihmisiä palvelevaa toimintaa.