Ikäihmisen yksinäisyys
Löfbacka, Minna (2019)
Löfbacka, Minna
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019092719339
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019092719339
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli tutkia ja selvittää ikäihmisten kokemaa yksinäisyyttä, yksinäisyyden merkitystä ja siihen liittyviä tunteita. Lisäksi selvitin yksinäisyyteen vaikuttavia sekä yksinäisyyttä helpottavia tekijöitä. Opinnäytetyöni oli laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmäksi valitsin teemahaastattelun. Haastattelin yhteensä kuusi yli 75-vuotiasta ikäihmistä. Kaikki haastateltavat asuivat yksin mutta muuten heidän elämäntarinansa olivat hyvin erilaisia.
Ikäihmisen yksinäisyys on ollut esillä julkisessa keskustelussa. Ikäihmisten määrän lisääntyminen tulevaisuudessa tuo haasteita löytää yksinäisyyttä kokevat sekä löytää keinoja yksinäisyyden vähentämiseksi. Yksinäisyys on hyvin henkilökohtainen tunne. Yksinäisyyden kokemiselle on monia eri syitä ja yksinäisyyttä voidaan selittää useiden eri teorioiden pohjalta. Myös ikäihmisen toimintakyvyllä on vaikutus yksinäisyyden kokemiselle. Ikääntymistä voidaan pitää myös yhtenä ihmisen elämään kuuluvana kehityskriisinä.
Yksinäisyys näyttäytyy hyvin monimuotoisena ja yksinäisyys kuvataan useimmiten negatiivisena tunteena ja kokemuksena. Yksinäinen ihminen voi tuntea kipua, surua, läheisyyden puutetta, tyhjyyttä tai tarpeettomuuden tunnetta. Yksinäisyys ei ole sama asia kuin yksinolo eikä yksinäisyys ole riippuvainen ihmisen yksinolosta tai siitä, kuinka paljon hänellä on ihmisiä ympärillään. Yksinolo näyttäytyy myös positiivisena asiana ja toivottuna tilana. Itse vapaaehtoisesti valittu yksinolo koetaan myös vapauden tunteena. Ikä sinänsä ei aiheuta yksinäisyyttä. Eri elämänvaiheissa koetut muutokset voivat altistaa yksinäisyyden kokemiselle.
Ihmisen yksinäisyys ja yksinolo kokemuksena sekä ihmisen ikääntymiseen liittyvät tekijät ovat kiinnostaneet minua pitkään. Opinnäytetyössäni halusin yhdistää nämä kaksi näkökulmaa ja tutkia teemoja tarkemmin. Aiheena yksinäisyys on tärkeä myös yhteiskunnallisesti. Tutkimuksestani nousi esille useita yksinäisyyttä aiheuttavia tekijöitä ja yksinäisyyttä tai yksinoloa kuvaavia tunteita. Yksinäisyyden tunnetta voidaan helpottaa muun muassa konkreettisella toiminnalla, sosiaalisella kanssakäymisellä ja hyväksymällä elämässä tapahtuneet muutokset osana elämänkulkua.
Ikäihmisen yksinäisyys on ollut esillä julkisessa keskustelussa. Ikäihmisten määrän lisääntyminen tulevaisuudessa tuo haasteita löytää yksinäisyyttä kokevat sekä löytää keinoja yksinäisyyden vähentämiseksi. Yksinäisyys on hyvin henkilökohtainen tunne. Yksinäisyyden kokemiselle on monia eri syitä ja yksinäisyyttä voidaan selittää useiden eri teorioiden pohjalta. Myös ikäihmisen toimintakyvyllä on vaikutus yksinäisyyden kokemiselle. Ikääntymistä voidaan pitää myös yhtenä ihmisen elämään kuuluvana kehityskriisinä.
Yksinäisyys näyttäytyy hyvin monimuotoisena ja yksinäisyys kuvataan useimmiten negatiivisena tunteena ja kokemuksena. Yksinäinen ihminen voi tuntea kipua, surua, läheisyyden puutetta, tyhjyyttä tai tarpeettomuuden tunnetta. Yksinäisyys ei ole sama asia kuin yksinolo eikä yksinäisyys ole riippuvainen ihmisen yksinolosta tai siitä, kuinka paljon hänellä on ihmisiä ympärillään. Yksinolo näyttäytyy myös positiivisena asiana ja toivottuna tilana. Itse vapaaehtoisesti valittu yksinolo koetaan myös vapauden tunteena. Ikä sinänsä ei aiheuta yksinäisyyttä. Eri elämänvaiheissa koetut muutokset voivat altistaa yksinäisyyden kokemiselle.
Ihmisen yksinäisyys ja yksinolo kokemuksena sekä ihmisen ikääntymiseen liittyvät tekijät ovat kiinnostaneet minua pitkään. Opinnäytetyössäni halusin yhdistää nämä kaksi näkökulmaa ja tutkia teemoja tarkemmin. Aiheena yksinäisyys on tärkeä myös yhteiskunnallisesti. Tutkimuksestani nousi esille useita yksinäisyyttä aiheuttavia tekijöitä ja yksinäisyyttä tai yksinoloa kuvaavia tunteita. Yksinäisyyden tunnetta voidaan helpottaa muun muassa konkreettisella toiminnalla, sosiaalisella kanssakäymisellä ja hyväksymällä elämässä tapahtuneet muutokset osana elämänkulkua.