”Saisko pari ukkoa tänne!” – Miesvaltaisuudesta esitys- ja teatteritekniikan alalla
Pietilä, Noora (2019)
Pietilä, Noora
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019092319188
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019092319188
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan esitys- ja teatteritekniikan alan miesvaltaisuutta alalla työskentelevien näkökulmasta. Esitys- ja teatteritekniikan alalla tarkoitetaan tässä työssä erilaisissa työympäristöissä, valo-, ääni-, video- ja näyttämötekniikan parissa, teknisissä ja suunnittelutehtävissä työskenteleviä henkilöitä. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka pieni naisten osuus alalla todella on, miten miesvaltaisuus vaikuttaa työilmapiiriin ja miltä naisten asema alan ammateissa näyttää nyt ja tulevaisuudessa.
Opinnäytteen viitekehys koostuu suomalaisesta tasa-arvolainsäädännöstä ja -politiikasta sekä alalta jo tehdystä, tasa-arvoa käsittelevästä tutkimuksesta. Opinnäytteen aihetta taustoitetaan paneutumalla esimerkiksi segregaation, sukupuolistereotypioiden ja sukupuoliroolien käsitteisiin. Opinnäytetyön tutkimusosa koostuu dokumenttianalyyseistä ja haastatteluista. Dokumenttianalyysin avulla tutkittiin sukupuolijakaumaa suomalaisissa teattereissa ja alan korkeakouluissa sekä suomalaisten teatterien teknisen henkilökunnan työnimikkeiden sukupuolittuneisuutta. Haastatteluihin osallistui neljä naispuolista alan ammattilaista ja opiskelijaa, jotka kertoivat kokemuksiaan miesvaltaisella alalla työskentelystä.
Tutkimuksessa selvisi, että suomalaisissa teattereissa tekniikan parissa työskentelevistä henkilökunnasta yli yhdeksän kymmenestä on miehiä. Koulutuksen sukupuolijakauma oli hieman lievempi, mutta myös miesvaltainen. Dokumenttianalyysi paljasti, että suuri osa suomalaisista teattereista käyttää yhä sukupuolittuneita, mies-loppuisia ammattinimikkeitä tekniselle henkilökunnalleen. Haastatteluista kävi ilmi, että alalla työskenteleviin naisiin suhtaudutaan yleensä myönteisesti, mutta niin ihmettelyä, vähättelyä kuin suoranaista sovinismiakin oli koettu. Tasa-arvotilanteen oli kuitenkin koettu parantuneen viime vuosien ja vuosikymmenien aikana. Myös naispuolisten työntekijöiden määrän koettiin kasvavan jatkuvasti.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että naisilla on yhtä hyvät edellytykset toimia alalla kuin miehilläkin, mutta tasa-arvotyötä on vielä tehtävänä. Kasvatuksella ja koulutuksella on tärkeä rooli ammattien sukupuolistereotypioiden lieventämisessä. Sukupuolittuneita rakenteita tulee tuoda näkyväksi, jotta ihmiset tiedostaisivat asenteensa, käytöksensä ja valintansa. Myös alan sukupuolittunutta nimistöä olisi syytä muuttaa. Ala seuraa toki yleistä tasa-arvokehitystä, ja nuoremmat sukupolvet tuovat mukanaan myös uudet asenteet.
Opinnäytteen viitekehys koostuu suomalaisesta tasa-arvolainsäädännöstä ja -politiikasta sekä alalta jo tehdystä, tasa-arvoa käsittelevästä tutkimuksesta. Opinnäytteen aihetta taustoitetaan paneutumalla esimerkiksi segregaation, sukupuolistereotypioiden ja sukupuoliroolien käsitteisiin. Opinnäytetyön tutkimusosa koostuu dokumenttianalyyseistä ja haastatteluista. Dokumenttianalyysin avulla tutkittiin sukupuolijakaumaa suomalaisissa teattereissa ja alan korkeakouluissa sekä suomalaisten teatterien teknisen henkilökunnan työnimikkeiden sukupuolittuneisuutta. Haastatteluihin osallistui neljä naispuolista alan ammattilaista ja opiskelijaa, jotka kertoivat kokemuksiaan miesvaltaisella alalla työskentelystä.
Tutkimuksessa selvisi, että suomalaisissa teattereissa tekniikan parissa työskentelevistä henkilökunnasta yli yhdeksän kymmenestä on miehiä. Koulutuksen sukupuolijakauma oli hieman lievempi, mutta myös miesvaltainen. Dokumenttianalyysi paljasti, että suuri osa suomalaisista teattereista käyttää yhä sukupuolittuneita, mies-loppuisia ammattinimikkeitä tekniselle henkilökunnalleen. Haastatteluista kävi ilmi, että alalla työskenteleviin naisiin suhtaudutaan yleensä myönteisesti, mutta niin ihmettelyä, vähättelyä kuin suoranaista sovinismiakin oli koettu. Tasa-arvotilanteen oli kuitenkin koettu parantuneen viime vuosien ja vuosikymmenien aikana. Myös naispuolisten työntekijöiden määrän koettiin kasvavan jatkuvasti.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että naisilla on yhtä hyvät edellytykset toimia alalla kuin miehilläkin, mutta tasa-arvotyötä on vielä tehtävänä. Kasvatuksella ja koulutuksella on tärkeä rooli ammattien sukupuolistereotypioiden lieventämisessä. Sukupuolittuneita rakenteita tulee tuoda näkyväksi, jotta ihmiset tiedostaisivat asenteensa, käytöksensä ja valintansa. Myös alan sukupuolittunutta nimistöä olisi syytä muuttaa. Ala seuraa toki yleistä tasa-arvokehitystä, ja nuoremmat sukupolvet tuovat mukanaan myös uudet asenteet.