"Lapsi tietenkään tämä pienokainen, ei enää muistanut hänen isää" : Aineistolähtöinen tutkimus perheenyhdistämisestä
Orjasniemi, Jenni (2019)
Orjasniemi, Jenni
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019091018325
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019091018325
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tehtiin kvalitatiivinen aineistolähtöinen tutkimus perheenyhdistämiseen liittyen. Aihe on hyvin ajankohtainen, koska turvapaikanhakija-aallon myötä myös perheenyhdistämisprosessit lisääntyivät. Perheenyhdistymisen toteutuessa vastaan tulee prosessin ja erossaoloajan myötä syntyneitä haasteita, joihin täytyy osata varautua. Aineistolähtöistä tutkimusta tehdessä taustalla on toiminut ajatus siitä, että kokemuksen itse läpikäynneillä on paras asiantuntijuus siitä, millaiset asiat ovat olleet merkittäviä ja ehkä vaikuttaneet perheen elämään. Opinnäytetyön tavoiteena on ollut tuottaa kokemuksiin pohjautuvaa tietoa perheiden kanssa työskenteleville. Tätä tietoa voidaan käyttää palvelun ja tuen kehittämiseksi.
Opinnäytetyön tilaajana toimii Pelastakaa Lapset ry / Yhteisöllinen kotoutuminen -hanke. Hanke on turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotoutumisrahaston AMIF (EUSA) rahoittama. Hankkeen taustalla on ollut ajatus siitä, että osallistuvilla on paras asiantuntijuus omista tarpeistaan ja toiveistaan. Hankkeen tavoitteena on kehittää perhelähtöisiä kotoutumisen tapoja. Hankkeen toiminnan avulla pyritään kehittämään perheiden verkostoja ja lisäämään yhteisöllisyyden kokemuksia. Hankkeen toiminnassa pakolaisperheet ovat itse toteuttamassa ja ideoimassa tukimuotoja.
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla perheenyhdistämisen kokeneiden perheiden vanhempia. Haastatteluissa oli mukana puhelintulkkaus. Aineistoa kerätessä pyrittiin mahdollistamaan haastateltavien mahdollisimman vapaa kokemusten sanoittaminen, jotta aineistoa pystytään analysoimaan mahdollisimman aineistolähtöisesti. Aineistoa varten haastateltiin viittä eri henkilöä.
Aineistosta on havaittavissa, kuinka merkittävä perhe on haastateltaville henkilöille. Haastateltavien perheiden maahanmuuton peruste on ollut humanitaarinen. Perheenkokoajien matka Suomeen on ollut pitkä ja vaarallinen, ja erossaoloaika on koetellut kaikkia perheenjäseniä. Erossaolo ja sen myötä etääntyminen on haastanut perhe-elämää uudelleentapaamisen jälkeen. Voidaan kuitenkin katsoa, että perheenjäsenten kotoutumista on edistänyt se, että perheet ovat jälleen yhdessä.
Aineiston pohjalta tultiin johtopäätökseen, että perheenjäsenten erossaoloaikana yhteydenpidon edistäminen toisaalla oleviin perheenjäseniin auttaisi perhe-elämän sujumista erossaoloajan jälkeen. Perheenkokoajaa olisi tärkeä tukea prosessin aikana, jotta hänellä taas olisi voimia tukea toisessa maassa olevia muita perheenjäseniään. Sosiaalityöntekijän rooli korostui aineistossa tehtyjen havaintojen pohjalta, mutta myös muut suomalaiset kontaktit, kuten vapaaehtoiset ystäväperheet, ystävät, naapurit ja opettajat olivat merkittävässä asemassa kotoutumisen edistämisessä.
Tutkimuksen kautta löydetyn tiedon ja johtopäätösten avulla voidaan pyrkiä parantamaan palveluja ja tukemaan perheitä paremmin. Tutkimustulosten pohjalta on luotu vinkkilista, jota voidaan jakaa perheiden kanssa toimiville. Näin ollen tutkimuksen kautta saadulla tiedolla voi olla käytännön hyötyä tilaajana toimivan hankkeen ja järjestön lisäksi myös muille kansalaisjärjestöille ja perheiden parissa työtä tekeville. Toimijat voivat pitää tehtyjä havaintoja mielessä ja huomioida niitä omassa työssään. Pitäen kuitenkin mielessä, että perheet ja ihmiset ovat yksilöitä, joilla on myös yksilölliset kokemukset ja tarpeet.
Opinnäytetyön tilaajana toimii Pelastakaa Lapset ry / Yhteisöllinen kotoutuminen -hanke. Hanke on turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotoutumisrahaston AMIF (EUSA) rahoittama. Hankkeen taustalla on ollut ajatus siitä, että osallistuvilla on paras asiantuntijuus omista tarpeistaan ja toiveistaan. Hankkeen tavoitteena on kehittää perhelähtöisiä kotoutumisen tapoja. Hankkeen toiminnan avulla pyritään kehittämään perheiden verkostoja ja lisäämään yhteisöllisyyden kokemuksia. Hankkeen toiminnassa pakolaisperheet ovat itse toteuttamassa ja ideoimassa tukimuotoja.
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla perheenyhdistämisen kokeneiden perheiden vanhempia. Haastatteluissa oli mukana puhelintulkkaus. Aineistoa kerätessä pyrittiin mahdollistamaan haastateltavien mahdollisimman vapaa kokemusten sanoittaminen, jotta aineistoa pystytään analysoimaan mahdollisimman aineistolähtöisesti. Aineistoa varten haastateltiin viittä eri henkilöä.
Aineistosta on havaittavissa, kuinka merkittävä perhe on haastateltaville henkilöille. Haastateltavien perheiden maahanmuuton peruste on ollut humanitaarinen. Perheenkokoajien matka Suomeen on ollut pitkä ja vaarallinen, ja erossaoloaika on koetellut kaikkia perheenjäseniä. Erossaolo ja sen myötä etääntyminen on haastanut perhe-elämää uudelleentapaamisen jälkeen. Voidaan kuitenkin katsoa, että perheenjäsenten kotoutumista on edistänyt se, että perheet ovat jälleen yhdessä.
Aineiston pohjalta tultiin johtopäätökseen, että perheenjäsenten erossaoloaikana yhteydenpidon edistäminen toisaalla oleviin perheenjäseniin auttaisi perhe-elämän sujumista erossaoloajan jälkeen. Perheenkokoajaa olisi tärkeä tukea prosessin aikana, jotta hänellä taas olisi voimia tukea toisessa maassa olevia muita perheenjäseniään. Sosiaalityöntekijän rooli korostui aineistossa tehtyjen havaintojen pohjalta, mutta myös muut suomalaiset kontaktit, kuten vapaaehtoiset ystäväperheet, ystävät, naapurit ja opettajat olivat merkittävässä asemassa kotoutumisen edistämisessä.
Tutkimuksen kautta löydetyn tiedon ja johtopäätösten avulla voidaan pyrkiä parantamaan palveluja ja tukemaan perheitä paremmin. Tutkimustulosten pohjalta on luotu vinkkilista, jota voidaan jakaa perheiden kanssa toimiville. Näin ollen tutkimuksen kautta saadulla tiedolla voi olla käytännön hyötyä tilaajana toimivan hankkeen ja järjestön lisäksi myös muille kansalaisjärjestöille ja perheiden parissa työtä tekeville. Toimijat voivat pitää tehtyjä havaintoja mielessä ja huomioida niitä omassa työssään. Pitäen kuitenkin mielessä, että perheet ja ihmiset ovat yksilöitä, joilla on myös yksilölliset kokemukset ja tarpeet.