Vertaistukijan oma voimaantuminen
Harjula, Vilma (2019)
Harjula, Vilma
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019090118093
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019090118093
Tiivistelmä
Kokemusasiantuntijuus on jo nousussa, mutta sosiaali- ja terveydenhuollossa voitaisiin hyödyntää vielä enemmän kokemusasiantuntijoiden ja vertaistukijoiden tietoa. Tutkielman tarkoitus oli selvittää millaisia kokemuksia vertaistukija saa antaessaan vertaistukea ja mikä motivoi vertaistukijaa. Tutkimuskysymyksinä olivat: millaisia kokemuksia vertaistukija on saanut antaessaan vertaistukea vertaistuettaville ja mikä motivoi vertaistukijaa? Narratiivisuuden avulla avattiin vertaistukijoiden kokemuksia omasta kasvustaan Vertaistaloon tulevien tarinoiden kautta. Opinnäytetyön tavoitteena oli tukea työelämäkumppani EJY ry:n ja HUSin OLKA-toiminnan kehittämistyötä.
Merkittävimpinä lähteinä tutkielmassa käytettiin Eskola Antin & Kurki Leenan vapaaehtoistyö auttamisena ja oppimisena, Potilaan lääkärilehteä, Duodecim tietokantaa ja Mikkonen Irjan & Saarinen Anjan Vertaistuki sosiaali- ja terveysalalla. Teoriassa keskityttiin vertaistukijan ainutlaatuiseen tietoon ja sen hyödyntämisen mahdollisuuksiin. Teoriassa lisäksi käsitellään psykososiaalista tukea asiakkaan apuna ja voimaantumista käsitteenä vertaistukijan elämässä. Kappaleessa seitsemän käsitellään auttamisen psykologiaa ja kappaleessa kahdeksan sosiaali- ja terveydenhuollon etiikkaa. Huolimatta siitä, että kyseessä on vapaaehtoistyö, se voi tuottaa ja antaa paljon myös asiakkaan hoidollisella polulla ja arjessa jaksamisessa. Vertaistukija on siis osa asiakkaan hoidollista polkua.
Aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla aineistosta lähtien. Opinnäytetyö on laadullinen tutkielma. Haastateltavat olivat jokainen eri ajan vertaistukijoina toimineita pääasiassa Olka-pisteillä työskenteleviä vertaistukijoita. Heistä kolme oli miehiä ja yksi nainen. Yksi haastateltavista oli omaisvertaistukija. Lisäksi näiden haastattelujen pohjalta tehtiin lyhyitä tarinoita Terveyskylän Vertaistalo.fi-palveluun
Tulosten mukaan voidaan todeta, että vertaistukijat kokevat paljon positiivisia asioita antaessaan vertaistukea. Kuudeksi yläluokaksi analyysissä muodostui positiivinen palaute, toivon antaminen, vertaistukijan ominaisuudet, uusi näkökulma elämään, omasta kokemuksesta jakaminen ja auttamisen ilo. Vertaistukijaa motivoi toimintaan auttamisesta saatu ilo ja myös kiitollisuus hoitohenkilökuntaa ja sairaalaan kohtaan. Suurena motiivina on myös se, jos on itse jäänyt vaille vertaistukea sitä kaivatessaan. Lisäksi vertaistukijat painottavat vertaistuen merkitystä sairastuneen tukena. Tulevaisuudessa terveydenhuollossa voidaan toivottavasti yhä enemmän hyödyntää vertaistukijoiden (myös kokemusasiantuntijoiden) osaamista. Tulevaisuudessa vertaistuen tarjoaminen sairastuneelle pitäisi olla itsestäänselvyys ja paljon paremmin saatavilla. Silloin tarvitaan toki myös keinoja houkutella lisää vertaistukijoita. Vertaistukijat kokivat, että työnohjaus ei aina toimi ihanteellisesti. Siinä voi olla jatkossa yksi kehittämisen aihe. Tutkielma voi jatkossa toimia myös tietopakettina terveydenhuollossa vertaistuen tärkeydestä tai sen pohjalta voidaan lähteä kartoittamaan vertaistukijan henkilökohtaisen kasvun polkua.
Merkittävimpinä lähteinä tutkielmassa käytettiin Eskola Antin & Kurki Leenan vapaaehtoistyö auttamisena ja oppimisena, Potilaan lääkärilehteä, Duodecim tietokantaa ja Mikkonen Irjan & Saarinen Anjan Vertaistuki sosiaali- ja terveysalalla. Teoriassa keskityttiin vertaistukijan ainutlaatuiseen tietoon ja sen hyödyntämisen mahdollisuuksiin. Teoriassa lisäksi käsitellään psykososiaalista tukea asiakkaan apuna ja voimaantumista käsitteenä vertaistukijan elämässä. Kappaleessa seitsemän käsitellään auttamisen psykologiaa ja kappaleessa kahdeksan sosiaali- ja terveydenhuollon etiikkaa. Huolimatta siitä, että kyseessä on vapaaehtoistyö, se voi tuottaa ja antaa paljon myös asiakkaan hoidollisella polulla ja arjessa jaksamisessa. Vertaistukija on siis osa asiakkaan hoidollista polkua.
Aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla aineistosta lähtien. Opinnäytetyö on laadullinen tutkielma. Haastateltavat olivat jokainen eri ajan vertaistukijoina toimineita pääasiassa Olka-pisteillä työskenteleviä vertaistukijoita. Heistä kolme oli miehiä ja yksi nainen. Yksi haastateltavista oli omaisvertaistukija. Lisäksi näiden haastattelujen pohjalta tehtiin lyhyitä tarinoita Terveyskylän Vertaistalo.fi-palveluun
Tulosten mukaan voidaan todeta, että vertaistukijat kokevat paljon positiivisia asioita antaessaan vertaistukea. Kuudeksi yläluokaksi analyysissä muodostui positiivinen palaute, toivon antaminen, vertaistukijan ominaisuudet, uusi näkökulma elämään, omasta kokemuksesta jakaminen ja auttamisen ilo. Vertaistukijaa motivoi toimintaan auttamisesta saatu ilo ja myös kiitollisuus hoitohenkilökuntaa ja sairaalaan kohtaan. Suurena motiivina on myös se, jos on itse jäänyt vaille vertaistukea sitä kaivatessaan. Lisäksi vertaistukijat painottavat vertaistuen merkitystä sairastuneen tukena. Tulevaisuudessa terveydenhuollossa voidaan toivottavasti yhä enemmän hyödyntää vertaistukijoiden (myös kokemusasiantuntijoiden) osaamista. Tulevaisuudessa vertaistuen tarjoaminen sairastuneelle pitäisi olla itsestäänselvyys ja paljon paremmin saatavilla. Silloin tarvitaan toki myös keinoja houkutella lisää vertaistukijoita. Vertaistukijat kokivat, että työnohjaus ei aina toimi ihanteellisesti. Siinä voi olla jatkossa yksi kehittämisen aihe. Tutkielma voi jatkossa toimia myös tietopakettina terveydenhuollossa vertaistuen tärkeydestä tai sen pohjalta voidaan lähteä kartoittamaan vertaistukijan henkilökohtaisen kasvun polkua.