Kuntien hyvät käytännöt perheliikunnan edistämisessä:suuntaviivat perheliikunnan edistämistyöhön Joensuussa
Vänskä, Sonja (2019)
Vänskä, Sonja
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019081617868
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019081617868
Tiivistelmä
Tämän työelämälähtöisen tutkimuksellisen kehittämistyön tavoitteena oli toimia suunnannäyttäjänä Joensuun kaupungin perheliikunnan edistämistyössä. Työ tehtiin yhteistyössä Joensuun kaupungin hyvinvoinnin toimialan kanssa ja työelämäohjaus tuli liikuntapalveluista. Liian vähäinen liikkuminen on kansanterveydellisesti ja –taloudellisesti suuri ongelma ja etenkin lasten ja nuorten liian vähäiseen liikkumiseen on kiinnitetty viime vuosina paljon huomiota. Perheen vaikutus lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymiseen on merkittävä ja lapsuudessa omaksuttu liikunnallinen elämäntapa jatkuu usein aikuisuudessa. Aikuisten liikuntakäyttäytymiseen taas vaikuttaa perhe ja vanhemmuus, etenkin pikkulapsiperheissä vanhemmuus vaikuttaa negatiivisesti liikunta-aktiivisuuteen. Kuntatason liikunnan edistämistyöllä voidaan vaikuttaa myös yksilöiden liikuntakäyttäytymiseen.
Työ toteutettiin toimintatutkimuksena ja tiedonkeruumenetelmiä oli useita. Perheliikunnan edistämisessä menestyneiden kuntien toimintaa selvitettiin benchmarkingin keinoin ja etsittiin hyviä käytänteitä perheliikunnan edistämiseksi kunnassa. Työssä selvitettiin millaisia ovat ne syyt, miksi kunnissa edistetään perheliikuntaa, millaiselle kohderyhmälle toimet on suunnattu ja millaisia keinoja perheliikunnan edistämiseksi kunnissa on käytössä. Työssä kartoitettiin myös perheliikunnan edistämisen tilaa Joensuussa ja hyödynnettiin soveltuvin osin löydettyjä hyviä käytänteitä edistämistyössä. Muutamia kehittämistoimenpiteitä kokeiltiin ja näiden kokemusten ja työn pohjalta laadittiin suuntaviivat perheliikunnan edistämiseksi Joensuussa.
Benchmarking kunnissa perheliikunnan edistämistyötä tehtiin monin erilaisin keinoin. Se nähtiin tärkeänä osana kunnan terveysliikunnan edistämistä ja tarve oli noussut monesta suunnasta. Edistämistyö noudatti pitkälti suosituksia, joita liikunnan edistämisestä kuntatasolla on annettu. Perhe käsitettiin laajasti ja perheliikunnan edistämistyön keskiössä oli luoda mahdollisuuksia aktiiviseen ja mukavaan yhteiseen tekemiseen, jossa aikuisten läsnäolo ja vuorovaikutus lapsen kanssa korostui. Perheliikunnan nähtiin keskittyvän eniten pienten lasten ja heidän vanhempiensa yhteiseen liikkumiseen. Eri-ikäisten yhdessä liikkumista, jossa toisilleen tuntemattomat eri-ikäiset voivat liikkua yhdessä tuettiin lähinnä yleisövuoroilla. Tahtotila oli tärkein tekijä perheliikunnan edistämisessä ja yhteistyö ja viestintä olivat tärkeimmät hyvät käytänteet. Vertailukuntien ja kehittämisalueen edistämistyössä oli suuria eroja.
Kehittämisalueella tehdyt perheliikuntakokeilut vahvistivat aikaisempaa havaintoa siitä, että viestintä ja yhteistyö ovat avainasemassa jatkon suhteen perheliikunnan edistämisessä alueella. Tahtotilassa näkyi muutos työn kuluessa ja jatkossa perheliikunnan edistämistä alueella voidaan tehdä kaikilla osa-alueilla tämän työn tuloksia ja suosituksia liikunnan edistämiseksi kunnissa noudattamalla. Yleisesti perheliikunnan edistämisessä kuntatasolla voitaisiin jatkossa nähdä vielä laajemmin perheliikunnan mahdolliset hyödyt. Aikuisen fyysisen aktiivisuuden huomioiminen jää usein ohjaajan varaan, joten toimintoja voisi jatkossa kehittää myös sen pohjalta, miten vanhemmille mahdollistettaisiin paremmin liikkuminen lapsiperheen rasitteiden keskellä.
Työ toteutettiin toimintatutkimuksena ja tiedonkeruumenetelmiä oli useita. Perheliikunnan edistämisessä menestyneiden kuntien toimintaa selvitettiin benchmarkingin keinoin ja etsittiin hyviä käytänteitä perheliikunnan edistämiseksi kunnassa. Työssä selvitettiin millaisia ovat ne syyt, miksi kunnissa edistetään perheliikuntaa, millaiselle kohderyhmälle toimet on suunnattu ja millaisia keinoja perheliikunnan edistämiseksi kunnissa on käytössä. Työssä kartoitettiin myös perheliikunnan edistämisen tilaa Joensuussa ja hyödynnettiin soveltuvin osin löydettyjä hyviä käytänteitä edistämistyössä. Muutamia kehittämistoimenpiteitä kokeiltiin ja näiden kokemusten ja työn pohjalta laadittiin suuntaviivat perheliikunnan edistämiseksi Joensuussa.
Benchmarking kunnissa perheliikunnan edistämistyötä tehtiin monin erilaisin keinoin. Se nähtiin tärkeänä osana kunnan terveysliikunnan edistämistä ja tarve oli noussut monesta suunnasta. Edistämistyö noudatti pitkälti suosituksia, joita liikunnan edistämisestä kuntatasolla on annettu. Perhe käsitettiin laajasti ja perheliikunnan edistämistyön keskiössä oli luoda mahdollisuuksia aktiiviseen ja mukavaan yhteiseen tekemiseen, jossa aikuisten läsnäolo ja vuorovaikutus lapsen kanssa korostui. Perheliikunnan nähtiin keskittyvän eniten pienten lasten ja heidän vanhempiensa yhteiseen liikkumiseen. Eri-ikäisten yhdessä liikkumista, jossa toisilleen tuntemattomat eri-ikäiset voivat liikkua yhdessä tuettiin lähinnä yleisövuoroilla. Tahtotila oli tärkein tekijä perheliikunnan edistämisessä ja yhteistyö ja viestintä olivat tärkeimmät hyvät käytänteet. Vertailukuntien ja kehittämisalueen edistämistyössä oli suuria eroja.
Kehittämisalueella tehdyt perheliikuntakokeilut vahvistivat aikaisempaa havaintoa siitä, että viestintä ja yhteistyö ovat avainasemassa jatkon suhteen perheliikunnan edistämisessä alueella. Tahtotilassa näkyi muutos työn kuluessa ja jatkossa perheliikunnan edistämistä alueella voidaan tehdä kaikilla osa-alueilla tämän työn tuloksia ja suosituksia liikunnan edistämiseksi kunnissa noudattamalla. Yleisesti perheliikunnan edistämisessä kuntatasolla voitaisiin jatkossa nähdä vielä laajemmin perheliikunnan mahdolliset hyödyt. Aikuisen fyysisen aktiivisuuden huomioiminen jää usein ohjaajan varaan, joten toimintoja voisi jatkossa kehittää myös sen pohjalta, miten vanhemmille mahdollistettaisiin paremmin liikkuminen lapsiperheen rasitteiden keskellä.