Ponitoiminta kehitysvammaisen henkilön vuorovaikutuksen tukena
Vuohijoki, Virve (2019)
Vuohijoki, Virve
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019081517845
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019081517845
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli selvittää, mitä lisäarvoa eläinavusteinen toiminta tarjoaa asiakkaan vuorovaikutustaitojen tukemiseen. Lisäksi tavoitteena oli, että yhä useammalla kehitysvammaisella henkilöllä olisi mahdollisuus toimia eläimen kanssa ja hyötyä sen läsnäolosta. Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, miten kehitysvammaisen henkilön vuorovaikutustaitoja voidaan kehittää ponitoiminnan avulla. Opinnäytetyö oli toiminnallinen ja sen tekijä piti itse ponitoimintaa tunnin ajan kuusi kertaa kolmen hengen pienryhmälle, joka koostui kolmesta keskiasteisesti kehitysvammaisesta henkilöstä. Työssä selvitettiin myös, millainen suhde heidän välilleen sekä heidän ja ohjaajan välille muodostuu. Tärkeintä toimintakerroissa ei ollut niinkään tekeminen, vaan pysähtyminen omiin ajatuksiin ja tarpeisiin sekä muiden huomioiminen.
Selvityksen teoreettisessa osuudessa käsiteltiin kehitysvammaisuutta sekä kehitysvammaisten henkilöiden vuorovaikutustaitojen tukemista. Tämä osuus selvittää muun muassa, mitä erityispiirteitä kehitysvamma luo vuorovaikutukseen ja kuinka vuorovaikutustaitoja voidaan harjoitella. Lisäksi se sisältää tietoa, kuinka osaavamman vuorovaikutuskumppanin tulisi toimia kommunikoidessaan henkilön kanssa, jonka vuorovaikutustaidot ovat puutteelliset. Teoreettisessa osuudessa käsiteltiin myös mielekästä arkea, eläinavusteisuutta sekä voimavaralähtöistä ohjausta. Tämä osuus perustui vahvasti erilaisiin lähteisiin.
Ponitoiminnan suunnittelussa otettiin huomioon teoriaosuuden vuorovaikutuksen tukemisessa tärkeät osa-alueet sekä eläinavusteisen toiminnan aloittamiseen liittyvät seikat. Toiminnan toteutuksessa ponitoiminnan ohjaaja pyrki mukauttamaan omaa kommunikointiaan mahdollisimman hyvin kohderyhmälle sopivaksi. Ponitoiminnassa edettiin ennalta suunniteltujen raamien mukaan, mutta ohjaaja huomio myös osallistujien spontaanit toiveet sekä antoi tilaa vuorovaikutusaloitteille.
Ponitoiminta kehitti siihen osallistuvien henkilöiden vuorovaikutustaitoja, vaikka niiden harjoittelua pitäisikin vielä jatkaa. Toiminnassa käytettiin jokaisen kerran aluksi ja lopuksi Mahti-tunnekortteja avuksi sen hetkisen tunteen ilmaisuun. Muiden huomioon ottaminen kehittyi vuorottelulla ja toisten auttamisella. Osallistujilla oli joka kerralla hyvä mieli ja näin ollen myös kommunikointi oli sujuvaa. He olivat mielellään jatkaneet hyvän tahtoista keskustelua toiminnan jälkeenkin toimintakeskuksessa ja kotonaan. Toiminta siis lisäsi vuorovaikutusta muissakin ympäristöissä, sillä siitä sai hyvän keskustelun aiheen. Toiminnassa olleiden välille kehittyi myös hyvä suhde ja tunneilla naurettiin ja jopa laulettiin yhdessä. Keskustelu tuntien aikana pysyi koko ajan asiallisena ja ystävällisenä.
Selvityksen teoreettisessa osuudessa käsiteltiin kehitysvammaisuutta sekä kehitysvammaisten henkilöiden vuorovaikutustaitojen tukemista. Tämä osuus selvittää muun muassa, mitä erityispiirteitä kehitysvamma luo vuorovaikutukseen ja kuinka vuorovaikutustaitoja voidaan harjoitella. Lisäksi se sisältää tietoa, kuinka osaavamman vuorovaikutuskumppanin tulisi toimia kommunikoidessaan henkilön kanssa, jonka vuorovaikutustaidot ovat puutteelliset. Teoreettisessa osuudessa käsiteltiin myös mielekästä arkea, eläinavusteisuutta sekä voimavaralähtöistä ohjausta. Tämä osuus perustui vahvasti erilaisiin lähteisiin.
Ponitoiminnan suunnittelussa otettiin huomioon teoriaosuuden vuorovaikutuksen tukemisessa tärkeät osa-alueet sekä eläinavusteisen toiminnan aloittamiseen liittyvät seikat. Toiminnan toteutuksessa ponitoiminnan ohjaaja pyrki mukauttamaan omaa kommunikointiaan mahdollisimman hyvin kohderyhmälle sopivaksi. Ponitoiminnassa edettiin ennalta suunniteltujen raamien mukaan, mutta ohjaaja huomio myös osallistujien spontaanit toiveet sekä antoi tilaa vuorovaikutusaloitteille.
Ponitoiminta kehitti siihen osallistuvien henkilöiden vuorovaikutustaitoja, vaikka niiden harjoittelua pitäisikin vielä jatkaa. Toiminnassa käytettiin jokaisen kerran aluksi ja lopuksi Mahti-tunnekortteja avuksi sen hetkisen tunteen ilmaisuun. Muiden huomioon ottaminen kehittyi vuorottelulla ja toisten auttamisella. Osallistujilla oli joka kerralla hyvä mieli ja näin ollen myös kommunikointi oli sujuvaa. He olivat mielellään jatkaneet hyvän tahtoista keskustelua toiminnan jälkeenkin toimintakeskuksessa ja kotonaan. Toiminta siis lisäsi vuorovaikutusta muissakin ympäristöissä, sillä siitä sai hyvän keskustelun aiheen. Toiminnassa olleiden välille kehittyi myös hyvä suhde ja tunneilla naurettiin ja jopa laulettiin yhdessä. Keskustelu tuntien aikana pysyi koko ajan asiallisena ja ystävällisenä.