Laattojen asennusmenetelmän vaikutus maakostean betonin tiivistykseen
Putrolainen, Andrei (2019)
Putrolainen, Andrei
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019071317656
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019071317656
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia laattojen suomalaisen asennusmenetelmän vaikutusta maakostean betonin tiivistykseen ja sitä kautta puristuskestävyyteen. Tutkimustyö on tehty yritykselle X (yrityksen nimi on jätetty pois salassapitosopimuksen vuoksi).
Tutkimustyötä on tehty tekemällä koeasennuksia Saimaan ammattikorkeakou-lun laboratoriossa. Koeasennuksia varten rakennettiin yhdeksän kappaletta 1 m2 laatikoita joihin koeasennuksia tehtiin. Osa asennuksista tehtiin suomalaisella menetelmällä ja osa saksalaisella. Asennustavan vaikutuksen arviointia varten valittiin 3 massaa, joista jokainen tehtiin kummallakin asennusmenetelmällä. Loput 3 massaa tehtiin saksalaisella menetelmällä massan kelpoisuuden arviointia varten. Laatikoista porattiin näytteet ja ne puristettiin 29 vrk ikäisenä. Näytteiden laskennallista tiheyttä, puristuslujuutta ja toteutunutta kerrospaksuutta on verrattu keskenään.
Työssä päädyttiin lopputulokseen, että saksalaisella menetelmällä on kerrospaksuuden perusteella noin 12,4 % ja tiheyden perusteella noin 6,9 % parempi tiivistys kuin suomalaisella menetelmällä. Testien perusteella todettiin myös, että suomalaisella asennusmenetelmällä saadaan myös hyvä ja kestävä rakenne riittävällä massan kehityksellä. Opinnäytetyössä on myös pyritty selvittämään, miksei tilaajan kohteista saatu näytteitä. Poranäytteiden epäonnistumisen syyksi on osoittautunut liian pieni vesi-sementtisuhde. Tutkimuksien perusteella todettiin 0,30 pienimmäksi vesi-sementtisuhteeksi, jolla suomalainen asennusmenetelmä tuottaa riittävää lujuutta. Opinnäytetyön tuloksena on syntynyt hyvä pohja tilaajan tulevia massakehityksiä ja testejä varten.
Tutkimustyötä on tehty tekemällä koeasennuksia Saimaan ammattikorkeakou-lun laboratoriossa. Koeasennuksia varten rakennettiin yhdeksän kappaletta 1 m2 laatikoita joihin koeasennuksia tehtiin. Osa asennuksista tehtiin suomalaisella menetelmällä ja osa saksalaisella. Asennustavan vaikutuksen arviointia varten valittiin 3 massaa, joista jokainen tehtiin kummallakin asennusmenetelmällä. Loput 3 massaa tehtiin saksalaisella menetelmällä massan kelpoisuuden arviointia varten. Laatikoista porattiin näytteet ja ne puristettiin 29 vrk ikäisenä. Näytteiden laskennallista tiheyttä, puristuslujuutta ja toteutunutta kerrospaksuutta on verrattu keskenään.
Työssä päädyttiin lopputulokseen, että saksalaisella menetelmällä on kerrospaksuuden perusteella noin 12,4 % ja tiheyden perusteella noin 6,9 % parempi tiivistys kuin suomalaisella menetelmällä. Testien perusteella todettiin myös, että suomalaisella asennusmenetelmällä saadaan myös hyvä ja kestävä rakenne riittävällä massan kehityksellä. Opinnäytetyössä on myös pyritty selvittämään, miksei tilaajan kohteista saatu näytteitä. Poranäytteiden epäonnistumisen syyksi on osoittautunut liian pieni vesi-sementtisuhde. Tutkimuksien perusteella todettiin 0,30 pienimmäksi vesi-sementtisuhteeksi, jolla suomalainen asennusmenetelmä tuottaa riittävää lujuutta. Opinnäytetyön tuloksena on syntynyt hyvä pohja tilaajan tulevia massakehityksiä ja testejä varten.