"Oman olotilan tsekkaus asiakastapaamista ennen ja jälkeen" -Keinoja palautumiseen työpäivän aikana
Heikkilä, Antti; Paavilainen, Taru (2019)
Heikkilä, Antti
Paavilainen, Taru
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061316787
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061316787
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tavoitteena oli kehittää sosiaalialan työntekijöiden saataville keinoja, jotka auttavat ja edistävät mahdollisuutta palautua stressistä ja kuormittavista tunteista työpäivän aikana. Mielessämme oli erityisesti asiakastyötä tekevät ihmiset, joiden työpäivään sisältyy useita asiakaskohtaamisia. Työ toteutettiin Helsingin kaupungin lastensuojelupalveluiden tehostetun
perhetyön työntekijöiden kanssa.
Opinnäytetyömme kehittämistehtävä oli prosessiorientoitunut kehittämisprosessi, jossa käytettiin toimintatutkimuksellista lähestymistapaa, sekä osallistavia menetelmiä. Teoriapohjana palautumisessa hyödynsimme neurofysiologi Stephen Porgesin polyvagaalista teoriaa ja sietoikkunaa. Palautumiskeinojen hyödyntäminen edellyttää kykyä oman olotilan tarkkailuun. Tässä pohjaamme muun muassa Daniel Siegelin mielitaju -ajatteluun. Mielitaju määritellään tarkkaavaiseksi keskittymisen muodoksi, joka mahdollistaa mielemme sisäisen toiminnan havainnoimisen.
Keskeiset toimijat kehittämisprosessissamme olivat perhetyöntekijöistä koostuva työryhmä, sekä opinnäytetyön tekijät, jotka toimivat ryhmän vetäjinä ja dokumentoivat prosessin etenemistä. E-lomake -taustakysely palautumiskeinoista ja siihen kiinnostumisesta lähetettiin kaikille Helsingin kaupungin perhetyöntekijöille (95 kpl). Siihen vastasi 31 työntekijää, joista jokainen oli kiinnostunut ainakin muutamasta palautumiseen liittyvästä harjoituksesta. Vastanneista viisi halusi vapaaehtoisesti osallistua kehittämisprosessiimme, joten kaikki vapaaehtoiset valittiin työryhmään.
Pidimme syksyn 2018 aikana työryhmän aikana neljä tunnin mittaista ideointityöpajaa. Tapaamisten välillä ryhmäläiset testasivat itselleen kiinnostavia palautumiskeinoja. Näistä ja muista tapaamisten välillä palautumiseen liittyvistä kokemuksista ja ajatuksista keskusteltiin aina seuraavilla tapaamisilla. Keskusteluista nousseiden asioiden pohjalta teimme jatkosuunnitelmaa prosessillemme. Tavoitteena oli löytää ja tarjota käytäntöön toimintamalleja, jotka auttavat ihmisiä palautumaan sopivaan vireeseen työpäivän aikana. Kehittämistoiminnan osallistuminen noudatti dialogista perustaa, jossa kehittäjien ja toimijoiden osallistuminen rakentui dialogin pohjalle.
Ideointityöpajojen perusteella erilaiset lyhyet muutaman minuutin mittaiset palautumisharjoitukset koettiin tärkeänä, ja niiden toivottiin jäävän työyhteisöihin pysyvästi. Keinojen käyttöönotto ja ylläpitäminen edellyttää kunkin työntekijän säännöllistä itsensä tarkkailua. Lisäksi palautumiskeinojen tulisi olla työyhteisöissä säännöllinen, perehdytykseen liittyvä teema.
perhetyön työntekijöiden kanssa.
Opinnäytetyömme kehittämistehtävä oli prosessiorientoitunut kehittämisprosessi, jossa käytettiin toimintatutkimuksellista lähestymistapaa, sekä osallistavia menetelmiä. Teoriapohjana palautumisessa hyödynsimme neurofysiologi Stephen Porgesin polyvagaalista teoriaa ja sietoikkunaa. Palautumiskeinojen hyödyntäminen edellyttää kykyä oman olotilan tarkkailuun. Tässä pohjaamme muun muassa Daniel Siegelin mielitaju -ajatteluun. Mielitaju määritellään tarkkaavaiseksi keskittymisen muodoksi, joka mahdollistaa mielemme sisäisen toiminnan havainnoimisen.
Keskeiset toimijat kehittämisprosessissamme olivat perhetyöntekijöistä koostuva työryhmä, sekä opinnäytetyön tekijät, jotka toimivat ryhmän vetäjinä ja dokumentoivat prosessin etenemistä. E-lomake -taustakysely palautumiskeinoista ja siihen kiinnostumisesta lähetettiin kaikille Helsingin kaupungin perhetyöntekijöille (95 kpl). Siihen vastasi 31 työntekijää, joista jokainen oli kiinnostunut ainakin muutamasta palautumiseen liittyvästä harjoituksesta. Vastanneista viisi halusi vapaaehtoisesti osallistua kehittämisprosessiimme, joten kaikki vapaaehtoiset valittiin työryhmään.
Pidimme syksyn 2018 aikana työryhmän aikana neljä tunnin mittaista ideointityöpajaa. Tapaamisten välillä ryhmäläiset testasivat itselleen kiinnostavia palautumiskeinoja. Näistä ja muista tapaamisten välillä palautumiseen liittyvistä kokemuksista ja ajatuksista keskusteltiin aina seuraavilla tapaamisilla. Keskusteluista nousseiden asioiden pohjalta teimme jatkosuunnitelmaa prosessillemme. Tavoitteena oli löytää ja tarjota käytäntöön toimintamalleja, jotka auttavat ihmisiä palautumaan sopivaan vireeseen työpäivän aikana. Kehittämistoiminnan osallistuminen noudatti dialogista perustaa, jossa kehittäjien ja toimijoiden osallistuminen rakentui dialogin pohjalle.
Ideointityöpajojen perusteella erilaiset lyhyet muutaman minuutin mittaiset palautumisharjoitukset koettiin tärkeänä, ja niiden toivottiin jäävän työyhteisöihin pysyvästi. Keinojen käyttöönotto ja ylläpitäminen edellyttää kunkin työntekijän säännöllistä itsensä tarkkailua. Lisäksi palautumiskeinojen tulisi olla työyhteisöissä säännöllinen, perehdytykseen liittyvä teema.