Vibraton merkitys viulunsoitossa barokista nykyaikaan
Hellsten, Ville (2019)
Hellsten, Ville
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060715413
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060715413
Tiivistelmä
Mikä on vibraton merkitys ilmaisussa? Miten musiikin eri aikakaudet vaikuttavat vibraton käyttöön? Voiko vibraton käyttöä tulkinnassa opettaa? Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia vibraton käyttöä tulkinnassa barokista nykyaikaan viulunsoiton näkökulmasta. Tavoitteena oli kerätä selkeitä ohjeita vibraton käyttöpaikoista ja selvittää, millaisten tunteiden välittämiseen sitä voi käyttää.
Teemahaastattelujen avulla selvitettiin kokeneiden viulupedagogien ja orkesterimuusikoiden käsityksiä vibratosta. Osa kysymyksistä viittasi suoraan teoriaosassa ilmenneisiin väitteisiin. Haastatteluissa kerättyjä ajatuksia vibratosta vertailtiin teoriatietoon, jotta saatiin selville muutokset suhtautumisessa vibraton käyttöön eri aikakausien musiikissa. Nykyaikaista vibraton käyttöä käsiteltiin teoriaosassa merkittävien viulupedagogien kannalta. Haastatteluissa keskityttiin 2000-luvulla sävelletyn musiikin rajuihin tehokeinoihin ja merkintätapoihin.
Tutkimuksessa ilmeni, että päätoimiset opettajat käyttivät harkitummin vibratoa kuin orkesterimuusikot. Haastateltavien kuvauksissa oli kuitenkin paljon yhteneväisyyksiä eri aikakausien välisissä eroissa. Merkittävimmät syyt vibraton suosion kasvuun olivat viulun tukien ja teräskielien yleistyminen. Vibraton opettaminen osana tulkintaa koettiin tärkeäksi.
Vibraton merkitys oli barokin ja klassismin aikana melko vähäinen ja sitä käytettiin tehokeinona tarkasti harkituissa paikoissa. Romantiikan aikana vibraton merkitys yleisesti ottaen kasvoi, mutta mielipiteitä käytön runsaudesta oli sekä puolesta että vastaan. Romantiikkaan liitetty jatkuva vibrato yleistyi vasta 1900-luvulla. Teoria ja tutkimustulokset tukevat toisiaan.
Teemahaastattelujen avulla selvitettiin kokeneiden viulupedagogien ja orkesterimuusikoiden käsityksiä vibratosta. Osa kysymyksistä viittasi suoraan teoriaosassa ilmenneisiin väitteisiin. Haastatteluissa kerättyjä ajatuksia vibratosta vertailtiin teoriatietoon, jotta saatiin selville muutokset suhtautumisessa vibraton käyttöön eri aikakausien musiikissa. Nykyaikaista vibraton käyttöä käsiteltiin teoriaosassa merkittävien viulupedagogien kannalta. Haastatteluissa keskityttiin 2000-luvulla sävelletyn musiikin rajuihin tehokeinoihin ja merkintätapoihin.
Tutkimuksessa ilmeni, että päätoimiset opettajat käyttivät harkitummin vibratoa kuin orkesterimuusikot. Haastateltavien kuvauksissa oli kuitenkin paljon yhteneväisyyksiä eri aikakausien välisissä eroissa. Merkittävimmät syyt vibraton suosion kasvuun olivat viulun tukien ja teräskielien yleistyminen. Vibraton opettaminen osana tulkintaa koettiin tärkeäksi.
Vibraton merkitys oli barokin ja klassismin aikana melko vähäinen ja sitä käytettiin tehokeinona tarkasti harkituissa paikoissa. Romantiikan aikana vibraton merkitys yleisesti ottaen kasvoi, mutta mielipiteitä käytön runsaudesta oli sekä puolesta että vastaan. Romantiikkaan liitetty jatkuva vibrato yleistyi vasta 1900-luvulla. Teoria ja tutkimustulokset tukevat toisiaan.