Työntekijän halukkuus osallistua työkiertoon
Rautiainen, Minna (2019)
Rautiainen, Minna
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060515124
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060515124
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää kohdeyrityksenä toimineen Posti Messaging Oy:n digitointiyksikön työkiertomallia. Työkierron avulla pyritään lisäämään työntekijöiden moniosaamista ja toiminnan joustavuutta digitointiyksikössä. Työkierron ja moniosaamisen merkitys on korostunut organisaatiossa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Siksi työkierron toimivuutta ja organisointia on tarvetta arvioida uudelleen. Opinnäytetyö on osa tätä kehitystyötä, sillä se toimii alkukartoituksena työkiertomallin kehittämiselle.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää työntekijän halukkuutta osallistua työkiertoon. Työn avulla haluttiin tutkia sitä, miten päätöksenteon ilmiöt näkyvät työntekijän halukkuudessa osallistua työkiertoon ja mitkä tekijät vaikuttavat työntekijän työkiertohalukkuuteen. Työssä haluttiin selvittää myös, miten työntekijöiden halukkuuteen osallistua työkiertoon voidaan vaikutta sekä pyrkiä antamaan kehitysideoita työkiertomallin kehittämiseen. Opinnäytetyön viitekehys muodostui työkierrosta, työssäoppimisesta, motivaatiosta ja päätöksenteon ilmiöistä. Päätöksenteon ilmiöinä tarkasteltiin Status Quo ajatusvinoumaa, psykologista omistajuutta, oikeudenmukaisuutta sekä sosiaalisista ilmiöistä sosiaalista painetta, sosiaalisia normeja ja sosiaalista vahvistamista.
Opinnäytetyön tutkimuksellisena lähestymistapana käytettiin tapaustutkimusta. Työ toteutettiin pääasiassa kvantitatiivisen tutkimusotteen keinoin. Tutkimusaineisto kerättiin digitointiyksikön tuotantotyöntekijöille (n=35) suunnatun kyselyn avulla. Kysely analysoitiin korrespondenssianalyysia käyttäen ja kyselyn avointen kysymysten osalta luokittelemalla. Lisäksi tutkimusaineistoa kerättiin työpajan avulla, johon osallistui kuusi työntekijää. Työpajan osallistavana menetelmänä käytettiin aivoriiheä. Tulosten perusteella yli 4/5 kyselyyn vastanneista (n=29) ilmoitti olevansa halukkaita osallistumaan työkiertoon. Päätöksenteon ilmiöiden esiintymistä ei juurikaan havaittu eivätkä ne näy työntekijän halukkuudessa osallistua työkiertoon. Työntekijöitä kannusti osallistumaan työkiertoon muun muassa vaihtelun halu, halu oppia ja kehittää osaamista sekä työn sujuvuuden parantuminen. Työkiertohalukkuutta rajoittivat esimerkiksi työkierron organisointi, puutteellinen ohjeistus ja opastus sekä opetteluun varattu riittämätön aika. Tulosten perusteella työntekijöitä ei tarvitse motivoida osallistumaan työkiertoon. Sen sijaan kannattaa pyrkiä vahvistamaan osallistumaan kannustavia tekijöitä ja poistamaan tai minimoimaan osallistumishalukkuutta rajoittavien tekijöiden vaikutusta.
Tulokset osoittavat, että työkierron haasteet eivät liity työntekijöiden haluttomuuteen osallistua työkiertoon vaan lähinnä työkierron käytännön järjestelyihin liittyviin asioihin. Työkierron kehittämisessä tulisi keskittyä erityisesti työkierron organisointiin ja sitä tukevien toimintatapojen selkiyttämiseen. Uusien töiden opetteluun tulisi varata riittävästi aikaa ja työhönopastuksen ja ohjeistuksen määrään ja laatuun tulisi panostaa. Olennaista on huomioida työkiertomallin oikeudenmukaisuuteen liittyvät seikat, jotta se olisi mahdollisimman tasapuolinen kaikille työntekijöille. Työntekijöitä kannattaa osallistaa heille sopivan työkiertomallin kehittämistyöhön.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää työntekijän halukkuutta osallistua työkiertoon. Työn avulla haluttiin tutkia sitä, miten päätöksenteon ilmiöt näkyvät työntekijän halukkuudessa osallistua työkiertoon ja mitkä tekijät vaikuttavat työntekijän työkiertohalukkuuteen. Työssä haluttiin selvittää myös, miten työntekijöiden halukkuuteen osallistua työkiertoon voidaan vaikutta sekä pyrkiä antamaan kehitysideoita työkiertomallin kehittämiseen. Opinnäytetyön viitekehys muodostui työkierrosta, työssäoppimisesta, motivaatiosta ja päätöksenteon ilmiöistä. Päätöksenteon ilmiöinä tarkasteltiin Status Quo ajatusvinoumaa, psykologista omistajuutta, oikeudenmukaisuutta sekä sosiaalisista ilmiöistä sosiaalista painetta, sosiaalisia normeja ja sosiaalista vahvistamista.
Opinnäytetyön tutkimuksellisena lähestymistapana käytettiin tapaustutkimusta. Työ toteutettiin pääasiassa kvantitatiivisen tutkimusotteen keinoin. Tutkimusaineisto kerättiin digitointiyksikön tuotantotyöntekijöille (n=35) suunnatun kyselyn avulla. Kysely analysoitiin korrespondenssianalyysia käyttäen ja kyselyn avointen kysymysten osalta luokittelemalla. Lisäksi tutkimusaineistoa kerättiin työpajan avulla, johon osallistui kuusi työntekijää. Työpajan osallistavana menetelmänä käytettiin aivoriiheä. Tulosten perusteella yli 4/5 kyselyyn vastanneista (n=29) ilmoitti olevansa halukkaita osallistumaan työkiertoon. Päätöksenteon ilmiöiden esiintymistä ei juurikaan havaittu eivätkä ne näy työntekijän halukkuudessa osallistua työkiertoon. Työntekijöitä kannusti osallistumaan työkiertoon muun muassa vaihtelun halu, halu oppia ja kehittää osaamista sekä työn sujuvuuden parantuminen. Työkiertohalukkuutta rajoittivat esimerkiksi työkierron organisointi, puutteellinen ohjeistus ja opastus sekä opetteluun varattu riittämätön aika. Tulosten perusteella työntekijöitä ei tarvitse motivoida osallistumaan työkiertoon. Sen sijaan kannattaa pyrkiä vahvistamaan osallistumaan kannustavia tekijöitä ja poistamaan tai minimoimaan osallistumishalukkuutta rajoittavien tekijöiden vaikutusta.
Tulokset osoittavat, että työkierron haasteet eivät liity työntekijöiden haluttomuuteen osallistua työkiertoon vaan lähinnä työkierron käytännön järjestelyihin liittyviin asioihin. Työkierron kehittämisessä tulisi keskittyä erityisesti työkierron organisointiin ja sitä tukevien toimintatapojen selkiyttämiseen. Uusien töiden opetteluun tulisi varata riittävästi aikaa ja työhönopastuksen ja ohjeistuksen määrään ja laatuun tulisi panostaa. Olennaista on huomioida työkiertomallin oikeudenmukaisuuteen liittyvät seikat, jotta se olisi mahdollisimman tasapuolinen kaikille työntekijöille. Työntekijöitä kannattaa osallistaa heille sopivan työkiertomallin kehittämistyöhön.