Lapsiperheköyhyys Kelan perustoimeentulotuen asiakastyössä: Työntekijöiden näkemyksiä kohtaamisista palvelun arjessa
Tesarczyk, Essi (2019)
Tesarczyk, Essi
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060515085
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060515085
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella Kelan etuuskäsittelijöiden ja asiakaspalvelijoiden näkemyksiä siitä, millaisena lapsiperheköyhyys ja siihen liittyvät ilmiöt näyttäytyvät Kelan perustoimeentulotuen asiakastyössä ja millaisia kohtaamisia työntekijöiden ja vähävaraisten lapsiperheasiakkaiden välillä palvelun arjessa tapahtuu. Tavoitteena oli myös tarkastella työntekijöiden näkemyksiä köyhien lapsiperheiden tuen tarpeista sekä miten näihin tarpeisiin pystytään Kelassa vastaamaan.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimi suomalaisten lapsiperheiden toimeentulon muodostuminen, siihen liittyvät muutokset erityisesti lapsiperheköyhyyden lisääntymisen näkökulmasta sekä lapsiperheiden omat kokemukset toimeentulon merkityksestä perheen arkeen ja hyvinvointiin. Teoriaosiossa tarkasteltiin myös perustoimeentulotuen myöntämisen edellytyksiä, toimeentulotuen ja sen asiakkuuden keskeisimpiä piirteitä sekä asiakaskohtaamiseen ja -ohjaamiseen liittyviä kysymyksiä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto koostui yhteensä 20 Kelan asiakaspalvelijan ja perustoimeentulotuen etuuskäsittelijän ryhmämuotoisista teemahaastatteluista. Haastattelut toteutettiin pääkaupunkiseudulla syksyn 2018 aikana. Saatu aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittivat, että lapsiperheköyhyys tulee näkyväksi perustoimeentulotuen käsittelyyn liittyvässä asiakastyössä monitahoisesti. Köyhyyttä käsitellään vanhempien kokemusten kautta, toisaalta tulot ja menot konkretisoituvat Kelaan toimitettujen selvitysten ja tehtyjen laskelmien perusteella. Osalle perheistä pelkkä taloudellinen tuki on riittävä, mutta toisissa perheissä tuen tarve on laajempi ja käsittää muun muassa elämänhallintaan tai vanhempien jaksamiseen liittyviä ongelmia. Työntekijät kokevat kuitenkin vaikutusmahdollisuutensa ajoittain vähäisenä ja uusi sosiaalityön ulottuvuus luo epäselvyyttä työntekemisen rooliin.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että vähävaraisten lapsiperheiden tarve asioinnissa liittyy keskeisesti tiedon ja tulojen ennakoitavuuden lisäämiseen, palvelun jatkuvuuden ja perheen pärjäämisen varmistamiseen sekä perheen itsenäisen selviytymisen tukemiseen. Perheen hyvinvoinnin kokonaisuudessa Kelan työntekijöiden rooliin kaivataan selkeyttä.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimi suomalaisten lapsiperheiden toimeentulon muodostuminen, siihen liittyvät muutokset erityisesti lapsiperheköyhyyden lisääntymisen näkökulmasta sekä lapsiperheiden omat kokemukset toimeentulon merkityksestä perheen arkeen ja hyvinvointiin. Teoriaosiossa tarkasteltiin myös perustoimeentulotuen myöntämisen edellytyksiä, toimeentulotuen ja sen asiakkuuden keskeisimpiä piirteitä sekä asiakaskohtaamiseen ja -ohjaamiseen liittyviä kysymyksiä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto koostui yhteensä 20 Kelan asiakaspalvelijan ja perustoimeentulotuen etuuskäsittelijän ryhmämuotoisista teemahaastatteluista. Haastattelut toteutettiin pääkaupunkiseudulla syksyn 2018 aikana. Saatu aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittivat, että lapsiperheköyhyys tulee näkyväksi perustoimeentulotuen käsittelyyn liittyvässä asiakastyössä monitahoisesti. Köyhyyttä käsitellään vanhempien kokemusten kautta, toisaalta tulot ja menot konkretisoituvat Kelaan toimitettujen selvitysten ja tehtyjen laskelmien perusteella. Osalle perheistä pelkkä taloudellinen tuki on riittävä, mutta toisissa perheissä tuen tarve on laajempi ja käsittää muun muassa elämänhallintaan tai vanhempien jaksamiseen liittyviä ongelmia. Työntekijät kokevat kuitenkin vaikutusmahdollisuutensa ajoittain vähäisenä ja uusi sosiaalityön ulottuvuus luo epäselvyyttä työntekemisen rooliin.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että vähävaraisten lapsiperheiden tarve asioinnissa liittyy keskeisesti tiedon ja tulojen ennakoitavuuden lisäämiseen, palvelun jatkuvuuden ja perheen pärjäämisen varmistamiseen sekä perheen itsenäisen selviytymisen tukemiseen. Perheen hyvinvoinnin kokonaisuudessa Kelan työntekijöiden rooliin kaivataan selkeyttä.