Tavaroiden maahantuonnin arvonlisäverotus ja tullisäännökset toimivaltamuutoksen jälkeen
Aapro, Jutta (2019)
Aapro, Jutta
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060414876
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060414876
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli auttaa mitä vaan maahantuontiyritystä toimimaan muuttuneiden kansainvälisen kaupan säännösten mukaisesti. Opinnäytetyössä verrattiin tavaroiden maahantuonnin arvonlisäverotuksen sääntelyä Suomessa, kun se kuului Tullin alaisuuteen ja vuoden 2018 toimivaltamuutoksen jälkeen, kun se kuuluu enimmäkseen Verohallinnon alaisuuteen. Tutkimuksessa selvitettiin siis, milloin arvonlisäveroa täytyy maksaa tavaroiden maahantuonnista Suomeen ja miten tämä tapahtuu. Maahantuontia tarkasteltiin erityisesti yritysten näkökulmasta, sillä toimivaltamuutos vaikutti niihin kaikkein voimakkaimmin. Yritykset joutuvat hoitamaan maahantuonnin arvonlisäveron ilmoittamisen ja maksamisen nykyään itsenäisesti, ja varsinkin pienyrityksiltä tällaista osaamista ei välttämättä löydy. Tarkoituksena oli saada yritys hyötymään opinnäytetyöstä niin, että sillä on sellainen tietotaito aiheesta, että se pystyy välttämään suurempia virheitä toiminnassaan. Maahantuonnin verotukseen kuuluu arvonlisäveron lisäksi myös tullit, joka on opinnäytetyössä toinen tärkeä aihe.
Opinnäytetyössä tutkittiin pääasiassa Manner-Suomeen tapahtuvaa maahantuontia, sillä Ahvenanmaan sääntely poikkeaa siitä merkittävästi. Opinnäytetyössä keskityttiin nimenomaan tavaroiden eikä palveluiden maahantuontiin, sillä niiden kauppoja säädellään eri tavoilla. Opinnäytetyö suunniteltiin niin, että alkuun sijoitettiin maahantuonnin arvonlisäverotuksen ja tullaamisen eri vaiheet, jotta lukija ymmärtäisi kokonaiskuvan. Opinnäytetyö rakentui hiljalleen yhä seikkaperäisemmäksi sisältäen poikkeuksia ja lisäedellytyksiä. Loppuun kerättiin tietoa mahdollisista rikoksista, joihin voi syyllistyä, jos ei hoida maahantuonnin arvonlisäveron ilmoittamista ja maksamista sekä tullausta säännösten mukaisesti.
Teoriaosuudessa käsiteltiin maahantuontia kolmannesta maasta EU:n tullialueelle, arvonlisäverotusta ja verottomuutta, tullausta ja valmisteverotusta. Opinnäytetyön ulkopuolelle rajattiin palvelut, arvonlisäverotus kansallisesti muissa maissa, EU:n sisäkauppa, ketjukaupan tilanteet sekä tullihuutokauppa. Aihe on monimutkainen ja sisältää useita eri sääntelyjä, minkä vuoksi tärkeimpien säännösten, arvonlisäverolain ja tullikoodeksin kohtia selvennettiin ja tiivistettiin, jotta ne ymmärtäisi myös aiheeseen ja lakioppiin perehtymätön. Opinnäytetyössä hyödynnettiin sekä Tullin että Verohallinnon ohjeistuksia uudistuksista ja kehitettiin niitä yhtenäiseksi. Yritykselle kerrottiin erilaisia vaihtoehtoisia järjestelmiä verojen ilmoittamiseen ja maksamiseen, joita se voi käyttää toiminnassaan hyödyksi.
Tuloksena on järjestelmällisesti etenevä ohjeistus, josta yritys saa hyvän lähtökohdan hoitaa kansainvälisen kaupan arvonlisäverotuksen kysymyksiä itse. Muutos on pakottanut yritykset mukauttamaan omia toimintatapojaan. Aihe on kuitenkin vaikeaselkoinen, joten seurauksena todennäköisesti on lisääntyvät rikokset alalla, vaikkakin ne olisi tehty tahattomasti. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että maahantuonnin verotus sisältää useita yksityiskohtia ja vaatii tarkkaavaisuutta, mutta yrittäjä voi suoriutua siitä itse kohtuullisella perehtymisellä. Aiheesta olisi syytä laatia tarkemmat ohjeet sellaisten tavaroiden maahantuonnin osalta, joista säännöksissä on poikkeavia kohtia.
Opinnäytetyössä tutkittiin pääasiassa Manner-Suomeen tapahtuvaa maahantuontia, sillä Ahvenanmaan sääntely poikkeaa siitä merkittävästi. Opinnäytetyössä keskityttiin nimenomaan tavaroiden eikä palveluiden maahantuontiin, sillä niiden kauppoja säädellään eri tavoilla. Opinnäytetyö suunniteltiin niin, että alkuun sijoitettiin maahantuonnin arvonlisäverotuksen ja tullaamisen eri vaiheet, jotta lukija ymmärtäisi kokonaiskuvan. Opinnäytetyö rakentui hiljalleen yhä seikkaperäisemmäksi sisältäen poikkeuksia ja lisäedellytyksiä. Loppuun kerättiin tietoa mahdollisista rikoksista, joihin voi syyllistyä, jos ei hoida maahantuonnin arvonlisäveron ilmoittamista ja maksamista sekä tullausta säännösten mukaisesti.
Teoriaosuudessa käsiteltiin maahantuontia kolmannesta maasta EU:n tullialueelle, arvonlisäverotusta ja verottomuutta, tullausta ja valmisteverotusta. Opinnäytetyön ulkopuolelle rajattiin palvelut, arvonlisäverotus kansallisesti muissa maissa, EU:n sisäkauppa, ketjukaupan tilanteet sekä tullihuutokauppa. Aihe on monimutkainen ja sisältää useita eri sääntelyjä, minkä vuoksi tärkeimpien säännösten, arvonlisäverolain ja tullikoodeksin kohtia selvennettiin ja tiivistettiin, jotta ne ymmärtäisi myös aiheeseen ja lakioppiin perehtymätön. Opinnäytetyössä hyödynnettiin sekä Tullin että Verohallinnon ohjeistuksia uudistuksista ja kehitettiin niitä yhtenäiseksi. Yritykselle kerrottiin erilaisia vaihtoehtoisia järjestelmiä verojen ilmoittamiseen ja maksamiseen, joita se voi käyttää toiminnassaan hyödyksi.
Tuloksena on järjestelmällisesti etenevä ohjeistus, josta yritys saa hyvän lähtökohdan hoitaa kansainvälisen kaupan arvonlisäverotuksen kysymyksiä itse. Muutos on pakottanut yritykset mukauttamaan omia toimintatapojaan. Aihe on kuitenkin vaikeaselkoinen, joten seurauksena todennäköisesti on lisääntyvät rikokset alalla, vaikkakin ne olisi tehty tahattomasti. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että maahantuonnin verotus sisältää useita yksityiskohtia ja vaatii tarkkaavaisuutta, mutta yrittäjä voi suoriutua siitä itse kohtuullisella perehtymisellä. Aiheesta olisi syytä laatia tarkemmat ohjeet sellaisten tavaroiden maahantuonnin osalta, joista säännöksissä on poikkeavia kohtia.