Listaamattomien osakkeiden arvonmääritys
Pischow, Santeri (2019)
Pischow, Santeri
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060414797
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060414797
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee kaupankäynnin kohteena olevien listamaattomien osakkeiden arvonmääritystä. Työssä käydään läpi, mitä asioita täytyy ottaa erityisesti huomioon, kun tehdään arvonmääritystä listaamattomista osakkeista.
Opinnäytetyössä käydään läpi rahoitusteorian osalta, miten määritetään riski ja tuotto. Näiden pohjalta määritetään, kuinka osakkeelle voidaan määrittää arvo. Työssä on käytössä kolme tapaa määrittää osakkeelle arvo: Gordonin malli, DCF-analyysi ja osien summa-menetelmä. Teoria osuus pohjautuu pitkälti yleiseen rahoitusteoriaan, jossa kirjallisuutena on Berk & DeMarzo: Corporate Finance (Pearson 2011) ja Knüpfer & Puttonen Moderni rahoitus (Talentum 2014). Tukena opinnäytetyössä on muuta sijoituskirjallisuutta ja muita lähteitä.
Tutkimusvaiheessa käsitellään eroja sijoittamisessa listaamattomiin osakkeisiin suhteessa pörssiyhtiöihin. Tässä yhteydessä pohditaan listaamattomien verrattain hyvää tuottoa suhteessa pörssiosakkeisiin kymmenen vuoden ajanjaksolla.
Arvonmääritykseen valikoitui kolme osaketta, joille tehtiin arvonmääritys pohjautuen arvonmääritysmalleihin. Arvonmääritysmallien avulla osakkeille saatiin arvo, joka vastasi hyvin lähelle nykyistä markkinahintaa. Listaamattomien osakkeiden markkinat ovat heikosti tehokkaat, mutta rationaaliset. Markkinoiden heikompi tehokkuus näkyy sijoittajien korkeampana tuottovaatimuksena eli likviditeettipreemiona. Alhainen hankintahinta johtaa kuitenkin hyvään tuotto-odotukseen pitkäjänteisen sijoittajan näkökulmasta.
Arvonmäärityksen kannalta yhtiön liiketoiminta määrittää arvonmääritysmallin, jota tulisi soveltaa. Gordonin malli ei sovi sellaisenaan listaamattomien osakkeiden arvonmääritykseen. DCF-analyysi ja osien summa-malli puolestaan ovat sovellettavissa listaamattomien osakkeiden arvonmääritykseen. Listaamattomissa yhtiössä on tärkeää tunnistaa yhtiöön ja toimialaan vaikuttavat pitkän ja lyhyen aikavälin riskit. Likviditeettipreemio listamaattomissa sijoitusyhtiöissä on 30–40 % alle omistusten arvon, mihin vaikuttaa omistusten likviditeetti. Osa tästä alennuksesta selittyy sillä, että ostajien kokema hyöty on pienempi kuin myyjien kokema tappio myydä osakkeita likviditeettialennuksella. Tämän takia listaamattomilla osakkeilla käydään vähän kauppaa.
Opinnäytetyössä käydään läpi rahoitusteorian osalta, miten määritetään riski ja tuotto. Näiden pohjalta määritetään, kuinka osakkeelle voidaan määrittää arvo. Työssä on käytössä kolme tapaa määrittää osakkeelle arvo: Gordonin malli, DCF-analyysi ja osien summa-menetelmä. Teoria osuus pohjautuu pitkälti yleiseen rahoitusteoriaan, jossa kirjallisuutena on Berk & DeMarzo: Corporate Finance (Pearson 2011) ja Knüpfer & Puttonen Moderni rahoitus (Talentum 2014). Tukena opinnäytetyössä on muuta sijoituskirjallisuutta ja muita lähteitä.
Tutkimusvaiheessa käsitellään eroja sijoittamisessa listaamattomiin osakkeisiin suhteessa pörssiyhtiöihin. Tässä yhteydessä pohditaan listaamattomien verrattain hyvää tuottoa suhteessa pörssiosakkeisiin kymmenen vuoden ajanjaksolla.
Arvonmääritykseen valikoitui kolme osaketta, joille tehtiin arvonmääritys pohjautuen arvonmääritysmalleihin. Arvonmääritysmallien avulla osakkeille saatiin arvo, joka vastasi hyvin lähelle nykyistä markkinahintaa. Listaamattomien osakkeiden markkinat ovat heikosti tehokkaat, mutta rationaaliset. Markkinoiden heikompi tehokkuus näkyy sijoittajien korkeampana tuottovaatimuksena eli likviditeettipreemiona. Alhainen hankintahinta johtaa kuitenkin hyvään tuotto-odotukseen pitkäjänteisen sijoittajan näkökulmasta.
Arvonmäärityksen kannalta yhtiön liiketoiminta määrittää arvonmääritysmallin, jota tulisi soveltaa. Gordonin malli ei sovi sellaisenaan listaamattomien osakkeiden arvonmääritykseen. DCF-analyysi ja osien summa-malli puolestaan ovat sovellettavissa listaamattomien osakkeiden arvonmääritykseen. Listaamattomissa yhtiössä on tärkeää tunnistaa yhtiöön ja toimialaan vaikuttavat pitkän ja lyhyen aikavälin riskit. Likviditeettipreemio listamaattomissa sijoitusyhtiöissä on 30–40 % alle omistusten arvon, mihin vaikuttaa omistusten likviditeetti. Osa tästä alennuksesta selittyy sillä, että ostajien kokema hyöty on pienempi kuin myyjien kokema tappio myydä osakkeita likviditeettialennuksella. Tämän takia listaamattomilla osakkeilla käydään vähän kauppaa.