”Mulla ei oo ollut semmosta, että mulla ois varaa ollu olla prinsessa” : Vaikeassa elämäntilanteessa olevien naisten kokemuksia häpeästä ja häpeäleimasta palvelujärjestelmissä
Falkenberg, Anna-Maria; Hänninen, Kati (2019)
Falkenberg, Anna-Maria
Hänninen, Kati
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053113738
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053113738
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin vaikeassa elämäntilanteessa oleville naisille syntyneitä häpeän ja häpeäleiman kokemuksia sosiaali- ja terveyspalveluissa, Kelassa ja TE-toimiston palveluissa. Kohderyhmän vaikea elämätilanne liittyi taloudelliseen ahdinkoon, sairauteen, vaikeaan perhetilanteeseen tai itselle tärkeistä asioista luopumiseen. Tavoitteena opinnäytetyössä oli ensinnäkin tutkia ja tunnistaa tilanteita, jotka olivat aiheuttaneet asiakkaalle häpeää tai leimanneet asiakasta palvelujärjestelmissä ja kohtaamisessa työntekijän kanssa. Toiseksi tavoitteena oli kerätä opinnäytetyön yhteistyökumppanille, Etna-työlle, tietoa niistä merkityksistä ja vaikutuksista, joita kyseisellä toimijalla on asiakkailleen. Tarkoituksena oli tiedon tuottaminen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille niistä tilanteista ja toiminnoista, jotka asiakkaat olivat kokeneet häpeällisiksi tai leimaaviksi. Opinnäytetyö toteutettiin laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineiston keräämiseksi haastateltiin kuutta Etna-työn asiakasta.
Häpeää aiheutti kohtaamattomuus palvelujärjestelmissä. Kohtaamattomuus syntyi torjutuksi tulemisen kokemuksista ja luottamuksen puutteesta instituutiota tai työntekijää kohtaan. Kohtaamattomuutta aiheuttivat myös kokemus vallankäytöstä ja omasta altavastaajuudesta. Omaa kokemusta asioinnista kuvattiin nöyryytetyksi ja kyykytetyksi tulemisena. Kohtaamattomuuden taustalla oli nähtävissä myös toimintaympäristöjen muutos kasvottomammiksi sähköisten asiointipalveluiden myötä. Työntekijän ja palvelujärjestelmän toiminnasta asiakkaalle aiheutuvat häpeän kokemukset olivat moninaisia. Sen sijaan häpeäleimaa ei juuri koettu tai kysymys oli enemmän itse itsensä leimaamisesta. Häpeän ja nöyryytyksen kokemukset korostuivat tilanteissa, joissa asiakas oli taloudellisesti ahtaalla ja haki viimesijaista tukea toimeentuloonsa. Turvattu taloudellinen tilanne näyttäytyi tästä johtuen häpeältä mahdollisesti suojaavana tekijänä.
Hyvään kohtaamiseen liitettiin avoimuus, asiakkaan ainutlaatuisuuden tunnistaminen sekä arvostus. Lisäksi korostettiin asiakkaan puolella olemista, asiakkaaseen uskomista sekä yksilöllisen tilanteen huomioimista. Asioinnissa arvostettiin pitkäaikaista työntekijäkontaktia ja mutkattomuutta. Etna-työn antama sosiaalinen tuki koettiin merkityksellisenä. Tuki oli konkreettista auttamista, emotionaalista tukea ja asianajoa.
Häpeää aiheutti kohtaamattomuus palvelujärjestelmissä. Kohtaamattomuus syntyi torjutuksi tulemisen kokemuksista ja luottamuksen puutteesta instituutiota tai työntekijää kohtaan. Kohtaamattomuutta aiheuttivat myös kokemus vallankäytöstä ja omasta altavastaajuudesta. Omaa kokemusta asioinnista kuvattiin nöyryytetyksi ja kyykytetyksi tulemisena. Kohtaamattomuuden taustalla oli nähtävissä myös toimintaympäristöjen muutos kasvottomammiksi sähköisten asiointipalveluiden myötä. Työntekijän ja palvelujärjestelmän toiminnasta asiakkaalle aiheutuvat häpeän kokemukset olivat moninaisia. Sen sijaan häpeäleimaa ei juuri koettu tai kysymys oli enemmän itse itsensä leimaamisesta. Häpeän ja nöyryytyksen kokemukset korostuivat tilanteissa, joissa asiakas oli taloudellisesti ahtaalla ja haki viimesijaista tukea toimeentuloonsa. Turvattu taloudellinen tilanne näyttäytyi tästä johtuen häpeältä mahdollisesti suojaavana tekijänä.
Hyvään kohtaamiseen liitettiin avoimuus, asiakkaan ainutlaatuisuuden tunnistaminen sekä arvostus. Lisäksi korostettiin asiakkaan puolella olemista, asiakkaaseen uskomista sekä yksilöllisen tilanteen huomioimista. Asioinnissa arvostettiin pitkäaikaista työntekijäkontaktia ja mutkattomuutta. Etna-työn antama sosiaalinen tuki koettiin merkityksellisenä. Tuki oli konkreettista auttamista, emotionaalista tukea ja asianajoa.