Lauluasento, hengitys ja lantionpohja - Kehotietoisuutta Teekkarikuorolle
Helminen, Sanna (2019)
Helminen, Sanna
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053113733
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053113733
Tiivistelmä
Laulaminen on samanaikaisesti staattista ja dynaamista rasittavaa lihastyötä, jossa perusasennonhallinta ja oikeanlainen tukilihasten käyttö mahdollistaa lihasten taloudellisen ja vapaan käytön. Oman kehon tiedostaminen on perusedellytys optimaaliseen laulusuoritukseen, jolloin laulaja tiedostaa, millä lihaksilla ylläpidetään asentoa ja millä lihaksilla tuotetaan ääntä. Laulaessa tärkeää on oikeanlainen hengitys ja ilmanpaineen säätely. Ihmiskehon ymmärtäminen ja lähestyminen kokonaisvaltaisesti on tärkeää, kun fysioterapeutti kohtaa laulajan tai muuta instrumenttia soittavan muusikon. Fysioterapeutti on ihmiskehon asiantuntija, jonka työnkuvaan kuuluu asentoon, hengitykseen ja lantionpohjan toimintaan liittyvät aihealueet.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli ohjata Tampereella toimivalle Teekkarikuorolle perusasennon hallintaa istuen ja seisten optimaalisen lauluasennon löytämiseksi ja etsiä uutta tutkimustietoa liittyen hengitykseen ja lantionpohjan merkitykseen laulamisessa myöhäisempiä ohjaustuokioita varten. Opinnäytetyön tavoitteena oli kuorolaisten kehotietoisuuden lisääntyminen, jonka kautta omassa kehossa tapahtuvat toiminnot laulamisen aikana tulisivat tutuiksi. Menetelmänä opinnäytetyössä oli teoriatiedon kerääminen ja toiminnallisten tuokioiden ohjaaminen.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että perustiedot laulamisen anatomiasta ja fysiologiasta auttavat tiedostamaan laulamisessa tarvittavia keskeisiä ihmiskehon rakenteita ja toimintoja, kuten hengitystä ja pallean, vatsalihasten ja lantionpohjan yhteistä toimintaa äänentuottoa varten. Tämän lisäksi kehon asennon hallinta auttaa laulajaa löytämään optimaalisen lauluasennon, jossa hengitys voi virrata vapaasti ilman lihasjännityksiä, jotka saattavat muuttaa lauluun vaikuttavien herkkien rakenteiden toimintaa epäedullisesti. Kuorolaisilta kerättiin kirjallista palautetta ensimmäisen toiminnallisen tuokion jälkeen. Palautteen perusteella voidaan päätellä, että toiminnallisella ohjaustuokiolla oli positiivista vaikutusta kuorolaisten kehotietoisuuteen ja asennonhahmotukseen. Sen lisäksi yhteys kehonhallinnan ja laulamisen välillä tuli selkeämmäksi ja ymmärrettävämmäksi kuorolaisille.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli ohjata Tampereella toimivalle Teekkarikuorolle perusasennon hallintaa istuen ja seisten optimaalisen lauluasennon löytämiseksi ja etsiä uutta tutkimustietoa liittyen hengitykseen ja lantionpohjan merkitykseen laulamisessa myöhäisempiä ohjaustuokioita varten. Opinnäytetyön tavoitteena oli kuorolaisten kehotietoisuuden lisääntyminen, jonka kautta omassa kehossa tapahtuvat toiminnot laulamisen aikana tulisivat tutuiksi. Menetelmänä opinnäytetyössä oli teoriatiedon kerääminen ja toiminnallisten tuokioiden ohjaaminen.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että perustiedot laulamisen anatomiasta ja fysiologiasta auttavat tiedostamaan laulamisessa tarvittavia keskeisiä ihmiskehon rakenteita ja toimintoja, kuten hengitystä ja pallean, vatsalihasten ja lantionpohjan yhteistä toimintaa äänentuottoa varten. Tämän lisäksi kehon asennon hallinta auttaa laulajaa löytämään optimaalisen lauluasennon, jossa hengitys voi virrata vapaasti ilman lihasjännityksiä, jotka saattavat muuttaa lauluun vaikuttavien herkkien rakenteiden toimintaa epäedullisesti. Kuorolaisilta kerättiin kirjallista palautetta ensimmäisen toiminnallisen tuokion jälkeen. Palautteen perusteella voidaan päätellä, että toiminnallisella ohjaustuokiolla oli positiivista vaikutusta kuorolaisten kehotietoisuuteen ja asennonhahmotukseen. Sen lisäksi yhteys kehonhallinnan ja laulamisen välillä tuli selkeämmäksi ja ymmärrettävämmäksi kuorolaisille.