''Mitä sanoa vanhemmalle, joka on menettänyt palasen itseään'' : Vanhempien kohtaaminen ja tukeminen lapsen kuoleman jälkeen
Majuri, Moona-Sofia; Vilhunen, Hanna (2019)
Majuri, Moona-Sofia
Vilhunen, Hanna
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053013536
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053013536
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä käsiteltiin vanhempien kohtaamista ja tukemista lapsen kuoelman jälkeen. Lapsen kuolema on aina tunteita herättävä ja kaikille osapuolille vaikea tilanne. Lapsen kuolemaan ei koskaan pystytä valmistautumaan riittävästi ja jokainen ihminen kokee sen yksilöllisesti. Sen johdosta se aiheuttaa kohtaamiselle ja tukemiselle haasteita.
Opinnäytetyön tavoittena oli lisätä sairaanhoitajien valmiuksia kohdata ja tukea vanhempia lapsen kuoleman jälkeen. Tarkoituksena oli koota sairaanhoitajille tietoa, ketkä kohtaavat lapsensa menettäneitä vanhempia työssään.
Opinnäytetyö tehtiin käyttäen kvalitatiivisen menetelmän periaatteita. Opinnäytetyön aineistoa kerättiin kahdelta vanhemmalta yksilöhaastatteluina helmikuussa 2019. Aineistoa analysoitiin laadullisella sisällönanalyysi menetelmällä. Tutkimusaineistosta etsittiin vastausta tutkimuskysymyksiin, kuinka kohdata surevan vanhempi lapsen kuoleman jälkeen ja minkälaista tukea vanhemmat kaipaavat lapsen kuoleman jälkeen.
Opinnäytetyön tuloksissa käy ilmi, että hoitajat olivat osanneet kohdata vanhemmt oikein. Hyvänä piirteenä nähtiin kokonaisuuden hallinta. Tuloksissa tuli esille, että vanhemmtat toivoisivat heidän ja kuolleen lapsensa yksityisyyden kunnioittamista ja toivoivat myös hoitajien olevan tietoisia kaikista tuensaamisen tahoista. Hoitajille oli pystynyt purkamaan omaa mielialaansa. Johtopäätöksenä tuloksista vahemmat olivat saaneet sairaalassa olon aikana riittävästi tukea hoitohenkilöstöltä, mutta kaipasivat enemmän tukea sairaalasta poistumisen jälkeen.
Opinnäytetyön tavoittena oli lisätä sairaanhoitajien valmiuksia kohdata ja tukea vanhempia lapsen kuoleman jälkeen. Tarkoituksena oli koota sairaanhoitajille tietoa, ketkä kohtaavat lapsensa menettäneitä vanhempia työssään.
Opinnäytetyö tehtiin käyttäen kvalitatiivisen menetelmän periaatteita. Opinnäytetyön aineistoa kerättiin kahdelta vanhemmalta yksilöhaastatteluina helmikuussa 2019. Aineistoa analysoitiin laadullisella sisällönanalyysi menetelmällä. Tutkimusaineistosta etsittiin vastausta tutkimuskysymyksiin, kuinka kohdata surevan vanhempi lapsen kuoleman jälkeen ja minkälaista tukea vanhemmat kaipaavat lapsen kuoleman jälkeen.
Opinnäytetyön tuloksissa käy ilmi, että hoitajat olivat osanneet kohdata vanhemmt oikein. Hyvänä piirteenä nähtiin kokonaisuuden hallinta. Tuloksissa tuli esille, että vanhemmtat toivoisivat heidän ja kuolleen lapsensa yksityisyyden kunnioittamista ja toivoivat myös hoitajien olevan tietoisia kaikista tuensaamisen tahoista. Hoitajille oli pystynyt purkamaan omaa mielialaansa. Johtopäätöksenä tuloksista vahemmat olivat saaneet sairaalassa olon aikana riittävästi tukea hoitohenkilöstöltä, mutta kaipasivat enemmän tukea sairaalasta poistumisen jälkeen.