Kotiuttamistiimin merkitys ikäihmisen kotona selviytymisessä
Halminen, Nina (2019)
Halminen, Nina
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052411774
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052411774
Tiivistelmä
Kehittämistyön tarkoituksena oli arvioida ja kehittää Porin perusturvan kotiuttamistiimin toimintaa, joka edistää ikäihmisen ja hänen läheisensä kotona selviytymistä sairaalahoidon jälkeen. Kehittämistyön tavoitteena oli selvittää miten ikäihminen ja hoitaja kokevat ikäihmisen kotona selviytymisen ennen ja sairaalahoidon jälkeen sekä miten kotiuttamistiimin toiminta vaikuttaa ikäihmisen kotona selviytymiseen. Tavoitteena oli hyödyntää saatu tieto kotiuttamistiimin toiminnan kehittämisessä.
Kehittämistyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena asiakaslähtöistä Bikva-arviointimallia käyttäen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin yksilö- ja ryhmähaastatteluja. Aineisto analysoitiin jokaisen vaiheen välissä sisällönanalyysin menetelmin. Prosessi eteni siten, että Porin kotiuttamistiimin ikäihmisten (n=18) kokemuksista ja kehittämisehdotuksista koottu yhteenveto toimi kotiuttamistiimin hoitajien (n=7) esiin tuomien kokemusten ja kehittämisehdotusten pohjana. Ikäihmisten ja hoitajien haastattelujen yhteenveto toimi kotiuttamistiimin esimiesten (n=4) arvioinnin lähtökohtana.
Tuloksista ilmeni, että ikäihmiset kokivat kotona selviytymisen muutoksia sairaalasta kotiin palatessaan ja suurin osa heistä tunnisti avun tarpeensa. Avun tarve lisääntyi erityisesti peseytymisessä, asuinympäristön ja asioiden hoidossa sekä lääkehuollossa. Läheisten tuen ja apuvälineiden merkitys korostui. Kotiuttamistiimin toiminnassa keskeiseksi koettiin päivittäistoimissa avustaminen, hoitotoimenpiteiden suorittaminen, apuvälineiden järjestäminen sekä asiakas- ja palveluohjaus. Kotiuttamistiimin toiminta edisti ikäihmisten ja läheisten turvallisuuden tunnetta.
Tuloksista ilmeni, etteivät ikäihmiset ja läheiset osallistuneet riittävästi kotiutusprosessin eri vaiheiden suunnitteluun. Tämä oli yhteydessä puutteelliseksi koettuun tiedonsaantiin ja itsemääräämisoikeuteen. Kehittämistyön kohteiksi nimettiin asiakaslähtöisyys ja moniammatillinen yhteistyö. Ikäihmiset toivoivat kotiuttamistiimin toimintaa kuvaavaa esitettä ja kuntoutumista edistävää toimintaa enemmän. Tärkeänä pidettiin itsehoidon suunnittelun ja omantilan arvioinnin tueksi toimintakykymittareita, jotka olisivat yhteneviä muiden yhteistyötahojen kanssa.
Kotona selviytyminen sairaalahoidon jälkeen on laaja prosessi. Suurin vaikuttavuus ikäihmisen kotona selviytymisen parantamisessa voitaisiin saavuttaa keskittymällä yhteen kehityskohteeseen kerralla, kuten läheisyhteistyön tai kuntouttavien toimintamallien kehittämiseen.
Kehittämistyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena asiakaslähtöistä Bikva-arviointimallia käyttäen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin yksilö- ja ryhmähaastatteluja. Aineisto analysoitiin jokaisen vaiheen välissä sisällönanalyysin menetelmin. Prosessi eteni siten, että Porin kotiuttamistiimin ikäihmisten (n=18) kokemuksista ja kehittämisehdotuksista koottu yhteenveto toimi kotiuttamistiimin hoitajien (n=7) esiin tuomien kokemusten ja kehittämisehdotusten pohjana. Ikäihmisten ja hoitajien haastattelujen yhteenveto toimi kotiuttamistiimin esimiesten (n=4) arvioinnin lähtökohtana.
Tuloksista ilmeni, että ikäihmiset kokivat kotona selviytymisen muutoksia sairaalasta kotiin palatessaan ja suurin osa heistä tunnisti avun tarpeensa. Avun tarve lisääntyi erityisesti peseytymisessä, asuinympäristön ja asioiden hoidossa sekä lääkehuollossa. Läheisten tuen ja apuvälineiden merkitys korostui. Kotiuttamistiimin toiminnassa keskeiseksi koettiin päivittäistoimissa avustaminen, hoitotoimenpiteiden suorittaminen, apuvälineiden järjestäminen sekä asiakas- ja palveluohjaus. Kotiuttamistiimin toiminta edisti ikäihmisten ja läheisten turvallisuuden tunnetta.
Tuloksista ilmeni, etteivät ikäihmiset ja läheiset osallistuneet riittävästi kotiutusprosessin eri vaiheiden suunnitteluun. Tämä oli yhteydessä puutteelliseksi koettuun tiedonsaantiin ja itsemääräämisoikeuteen. Kehittämistyön kohteiksi nimettiin asiakaslähtöisyys ja moniammatillinen yhteistyö. Ikäihmiset toivoivat kotiuttamistiimin toimintaa kuvaavaa esitettä ja kuntoutumista edistävää toimintaa enemmän. Tärkeänä pidettiin itsehoidon suunnittelun ja omantilan arvioinnin tueksi toimintakykymittareita, jotka olisivat yhteneviä muiden yhteistyötahojen kanssa.
Kotona selviytyminen sairaalahoidon jälkeen on laaja prosessi. Suurin vaikuttavuus ikäihmisen kotona selviytymisen parantamisessa voitaisiin saavuttaa keskittymällä yhteen kehityskohteeseen kerralla, kuten läheisyhteistyön tai kuntouttavien toimintamallien kehittämiseen.