Teräspalkkien välinen jäykkä päätylevyliitos EN 1993-1-8 mukaisesti
Vuorinen, Arla (2019)
Vuorinen, Arla
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052211269
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052211269
Tiivistelmä
Työ tehtiin Sweco Rakennetekniikka Oy:lle teräsrakennesuunnittelun osastolle. Työn tavoitteena oli selvittää kahden teräspalkin välisen, ruuveilla kiinnitetyn päätylevyliitoksen mitoituksen periaatteet perustuen eurooppalaiseen standardiin SFS EN 1993-1-8. Työssä selvitettiin myös standardin määrittämät liitoksen kestävyyteen ja jäykkyyteen vaikuttavat tekijät sekä niiden vaikutus liitoksen jäykkyyden luokitteluun. Näkökulma tutkimuksessa oli liitoksen rakennetekniset ominaisuudet ja kestävyydet, kun käytetään EN 10034 mukaisia vakioituja H- ja I-profiileja.
Työn perustana toimi eurooppalainen standardi SFS EN 1993-1-8 ja työssä hyödynnettiin lisäksi terässuunnitteluun ja standardeihin liittyvää kirjallisuutta, kuten ohje- tai käsikirjoja, sekä ohjauskeskusteluja yrityksen ohjaajan kanssa.
Työn tuloksena kehitettiin Excel-laskentapohjaa liitoksen kestävyyden mitoitukselle, kun suunnitellaan palkin jatkosta joko ulokkeellisilla tai ulokkeettomilla ruuveilla tai palkki liittyy toisen palkin kylkeen. Jäykkyyden tutkimisen yhteydessä huomioitiin lyhyesti palkki-pilariliitoksen ominaisuuksia, mutta sen tarkempi jäykkyyden tai kestävyyden laskenta rajattiin työstä pois. Työn tuloksena todettiin, että laskentapohjassa voidaan laskea liitoksen luokitteluun vaikuttavat jäykkyystekijät, mutta liitoksen luokitukseen tarvittavia raja-arvoja ei voida tässä vaiheessa lopullisesti selvittää, sillä se vaatii todellisen rakenteen ja sen geometrian tuntemisen. Liitoksen kestävyyden osalta laskenta painottui päätylevyn taivutusta kuvaavan ekvivalentin T-osan kestävyyden mitoitukseen ja yhdelle ruuville kohdistuvan voiman selvittämiseen. Työssä tutkittiin lisäksi palkin uuman ja hitsien kestävyys.
Työssä saatiin ratkaistua liitoksen kestävyyden mitoituksen periaatteet ja kehitettyä niihin tarkoitettua laskentapohjaa. Jatkokehitettäväksi jäi laskentapohja liitoksen kiertymisjäykkyyden laskentaa varten.
Työn perustana toimi eurooppalainen standardi SFS EN 1993-1-8 ja työssä hyödynnettiin lisäksi terässuunnitteluun ja standardeihin liittyvää kirjallisuutta, kuten ohje- tai käsikirjoja, sekä ohjauskeskusteluja yrityksen ohjaajan kanssa.
Työn tuloksena kehitettiin Excel-laskentapohjaa liitoksen kestävyyden mitoitukselle, kun suunnitellaan palkin jatkosta joko ulokkeellisilla tai ulokkeettomilla ruuveilla tai palkki liittyy toisen palkin kylkeen. Jäykkyyden tutkimisen yhteydessä huomioitiin lyhyesti palkki-pilariliitoksen ominaisuuksia, mutta sen tarkempi jäykkyyden tai kestävyyden laskenta rajattiin työstä pois. Työn tuloksena todettiin, että laskentapohjassa voidaan laskea liitoksen luokitteluun vaikuttavat jäykkyystekijät, mutta liitoksen luokitukseen tarvittavia raja-arvoja ei voida tässä vaiheessa lopullisesti selvittää, sillä se vaatii todellisen rakenteen ja sen geometrian tuntemisen. Liitoksen kestävyyden osalta laskenta painottui päätylevyn taivutusta kuvaavan ekvivalentin T-osan kestävyyden mitoitukseen ja yhdelle ruuville kohdistuvan voiman selvittämiseen. Työssä tutkittiin lisäksi palkin uuman ja hitsien kestävyys.
Työssä saatiin ratkaistua liitoksen kestävyyden mitoituksen periaatteet ja kehitettyä niihin tarkoitettua laskentapohjaa. Jatkokehitettäväksi jäi laskentapohja liitoksen kiertymisjäykkyyden laskentaa varten.