Naistelinevoimistelijoiden vammat : Kartoitus nuorten naiskilpatelinevoimistelijoiden vammoista ja mahdollisista riskitekijöistä
Nivala, Senni (2019)
Nivala, Senni
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052211187
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052211187
Tiivistelmä
Telinevoimistelu lajina vaatii urheilijalta ketteryyttä, notkeutta, taiteellisuutta, voimaa ja tyyliä. Aiempien tutkimusten mukaan naistelinevoimistelijoiden vammat painottuvat alaraajoihin ja tapahtuvat yleisimmin alastuloissa. Tarkoituksena oli lisätä tietoutta naistelinevoimistelijoilla esiintyvistä vammoista ja lihasvoimista, liikkuvuudesta, toiminnallisesta suoriutumisesta sekä näiden tekijöiden yhteyksistä toisiinsa. Tavoitteena oli kartoittaa nuorilta naiskilpatelinevoimistelijoilta näitä tekijöitä. Tutkittavia oli yhteensä 9, iältään 11–17-vuotiaita. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin kyselyä ja testejä, joihin kuuluivat nilkan liikkuvuustesti, sivuhyppely, lonkan koukistajien ja loitontajien isometriset voimamittaukset käsidynamometrillä sekä päkiälle nousun toistotesti.
Kyselyn perusteella yleisimpiä olivat nilkan ja jalkaterän vammat ja ne koettiin myös haittaavimmiksi, erityisesti harjoituksissa. Nilkan dorsifleksion liikkuvuudet olivat 11,8 ± 2,1 cm ja puolierot 0–3 cm. Sivuhyppelyn toistoja tutkittavat saivat 37,7 ± 9,8, ja puolierot olivat 1–9 toistoa. Lonkan koukistajien voimat olivat 8,6 ± 2 kg ja puolierot 0–0,9 kg. Lonkan loitontajissa voimat olivat 6,3 ± 1,9 kg ja puolierot 0–1,3 kg. Päkiälle nousun toistoja tutkittavat saivat 27,6 ± 5,7 ja puolierot olivat 0–5 välillä. Yhteyksiä vammojen ja testitulosten kesken voisi mahdollisesti olla ainakin lonkan koukistajien, loitontajien ja päkiälle nousun osalta.
Vamman syntyyn vaikuttavat monet sisäiset ja ulkoiset riskitekijät, esimerkiksi liikkuvuus ja lihasvoimat. Tutkittavilla, joilla esiintyi poikkeavuuksia testien tuloksissa suhteessa viitearvoihin, voi olla mahdollisesti kasvanut riski vammautumiselle. Kaikkiin testeihin ei ollut saatavilla viitearvoja. Myös merkittävät puolierot voivat antaa viitteitä kasvaneesta vammariskistä. Suurimmalla osalla tutkittavista puolierot eivät olleet merkittäviä.
Kyselyn perusteella yleisimpiä olivat nilkan ja jalkaterän vammat ja ne koettiin myös haittaavimmiksi, erityisesti harjoituksissa. Nilkan dorsifleksion liikkuvuudet olivat 11,8 ± 2,1 cm ja puolierot 0–3 cm. Sivuhyppelyn toistoja tutkittavat saivat 37,7 ± 9,8, ja puolierot olivat 1–9 toistoa. Lonkan koukistajien voimat olivat 8,6 ± 2 kg ja puolierot 0–0,9 kg. Lonkan loitontajissa voimat olivat 6,3 ± 1,9 kg ja puolierot 0–1,3 kg. Päkiälle nousun toistoja tutkittavat saivat 27,6 ± 5,7 ja puolierot olivat 0–5 välillä. Yhteyksiä vammojen ja testitulosten kesken voisi mahdollisesti olla ainakin lonkan koukistajien, loitontajien ja päkiälle nousun osalta.
Vamman syntyyn vaikuttavat monet sisäiset ja ulkoiset riskitekijät, esimerkiksi liikkuvuus ja lihasvoimat. Tutkittavilla, joilla esiintyi poikkeavuuksia testien tuloksissa suhteessa viitearvoihin, voi olla mahdollisesti kasvanut riski vammautumiselle. Kaikkiin testeihin ei ollut saatavilla viitearvoja. Myös merkittävät puolierot voivat antaa viitteitä kasvaneesta vammariskistä. Suurimmalla osalla tutkittavista puolierot eivät olleet merkittäviä.