Jätenäytteiden esikäsittelymenetelmän validointi
Ekholm, Piia (2019)
Ekholm, Piia
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051910546
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051910546
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tilaajana toimi Fortum Waste Solutions Oy:n Riihimäen laitoksen laboratorio, jonka analyysien perusteella seurataan muun muassa polttoon päätyvien jätteiden haitta-ainepitoisuuksia. Opinnäytetyön tavoitteena oli validoida esikäsittelymenetelmä halogeeni- ja rikkipitoisuuksia omaaville jätenäytteille.
Syksyllä 2018 laboratorioon hankittiin uusi kalorimetri lämpöarvon määritystä varten. Uudella laitteella on mahdollista suorittaa halogeeni- ja rikkimäärityksen esikäsittelyyn kuuluva hajotus samalla, kun näytteestä mitataan lämpöarvo. Tavoitteena oli luoda vaihtoehtoinen työskentelytapa aiemmin käytössä olleen esikäsittelymenetelmän rinnalle. Validoitavat analyytit olivat fluori, kloori, bromi ja rikki. Validoinnissa määritettiin menetelmän tarkkuus, toistettavuus ja mittausepävarmuus. Lisäksi selvitettiin, ovatko kalorimetrilla esikäsiteltyjen näytteiden tulokset vertailukelpoisia jo aiemmin käytössä olleen menetelmän kanssa.
Menetelmän tarkkuus ja toistettavuus olivat laboratorion hyväksymällä tasolla. Myös mittausepävarmuuden katsottiin olevan riittävä. Lisäksi aiemmin käytössä olleen ja nyt validoitavan menetelmän voitiin osoittaa olevan vertailukelpoisia keskenään. Näin ollen kalorimetrin katsottiin soveltuvan jätenäytteiden esikäsittelyyn halogeeni- ja rikkipitoisuuksien määrityksessä ja menetelmä voidaan ottaa käyttöön laboratoriossa.
Syksyllä 2018 laboratorioon hankittiin uusi kalorimetri lämpöarvon määritystä varten. Uudella laitteella on mahdollista suorittaa halogeeni- ja rikkimäärityksen esikäsittelyyn kuuluva hajotus samalla, kun näytteestä mitataan lämpöarvo. Tavoitteena oli luoda vaihtoehtoinen työskentelytapa aiemmin käytössä olleen esikäsittelymenetelmän rinnalle. Validoitavat analyytit olivat fluori, kloori, bromi ja rikki. Validoinnissa määritettiin menetelmän tarkkuus, toistettavuus ja mittausepävarmuus. Lisäksi selvitettiin, ovatko kalorimetrilla esikäsiteltyjen näytteiden tulokset vertailukelpoisia jo aiemmin käytössä olleen menetelmän kanssa.
Menetelmän tarkkuus ja toistettavuus olivat laboratorion hyväksymällä tasolla. Myös mittausepävarmuuden katsottiin olevan riittävä. Lisäksi aiemmin käytössä olleen ja nyt validoitavan menetelmän voitiin osoittaa olevan vertailukelpoisia keskenään. Näin ollen kalorimetrin katsottiin soveltuvan jätenäytteiden esikäsittelyyn halogeeni- ja rikkipitoisuuksien määrityksessä ja menetelmä voidaan ottaa käyttöön laboratoriossa.