Kansallisen tason pituushyppääjien yleisimmät alaraajojen urheiluvammat
Mönkkönen, Jenna (2019)
Mönkkönen, Jenna
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905159957
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905159957
Tiivistelmä
Urheiluvammat ovat yleisiä kunto- ja kilpaurheilijoiden keskuudessa. Suurin osa urheiluvammoista kohdistuu alaraajoihin, erityisesti polven ja nilkan alueille. Pituushyppysuoritus ja lajiharjoitteet kuormittavat voimakkaasti alaraajojen kudoksia, jonka vuoksi urheiluvammat ovat hyppylajien harrastajilla yleisiä. Tutkimuksen tarkoituksena oli edistää urheilijoiden ja valmentajien tietoisuutta pituushyppääjien tyypillisimmistä urheiluvammoista. Tavoitteena oli selvittää, mitkä ovat kansallisen tason pituushyppääjien yleisimmät alaraajojen urheiluvammat ja mitä taustatekijöitä liittyy urheiluvammoihin. Aineistonkeruumenetelmänä oli akuutteja urheiluvammoja sekä rasitusvammoja kartoittava kyselylomake, johon vastasi yhteensä 24 kansallisen tason urheilijaa.
Kyselytutkimuksen perusteella miehille sattui urheiluvammoja enemmän kuin naisille. Akuutit urheiluvammat olivat pituushyppääjillä rasitusvammoja yleisempiä ja suurin osa vammoista kohdistui urheilijan ponnistavaan alaraajaan. Miesten yleisin urheiluvamma oli takareiden lihasrevähdys. Naisten yleisimmät urheiluvammat olivat nilkan nivelsiteiden repeämä ja takareiden lihasrevähdys. Suurin osa akuuteista urheiluvammoista oli sattunut kilpailutilanteessa ja vammat aiheuttivat pitkiä harjoitus- ja kilpailutaukoja. Urheiluvammojen kuntoutuksessa yleisintä oli ohjeiden saaminen levosta ja kuntoutuksesta.
Kansallisen tason pituushyppääjien vammautumisriskiin voi vaikuttaa verryttelyn tai lihashuollon laiminlyönti, riittämätön ravitsemus ja kehon ylikuormittaminen. Vammautuminen voi johtaa harjoittelun sekä kilpailukauden keskeytymiseen, millä voi olla merkittävä vaikutus pituushyppääjän urheilu-uraan ja henkiseen jaksamiseen. Urheiluvammojen ehkäiseminen olisikin ensiarvoisen tärkeää ja huomiota olisi syytä kiinnittää muun muassa urheilijan riittävään ravitsemukseen, palautumiseen sekä kehonhuoltoon.
Kyselytutkimuksen perusteella miehille sattui urheiluvammoja enemmän kuin naisille. Akuutit urheiluvammat olivat pituushyppääjillä rasitusvammoja yleisempiä ja suurin osa vammoista kohdistui urheilijan ponnistavaan alaraajaan. Miesten yleisin urheiluvamma oli takareiden lihasrevähdys. Naisten yleisimmät urheiluvammat olivat nilkan nivelsiteiden repeämä ja takareiden lihasrevähdys. Suurin osa akuuteista urheiluvammoista oli sattunut kilpailutilanteessa ja vammat aiheuttivat pitkiä harjoitus- ja kilpailutaukoja. Urheiluvammojen kuntoutuksessa yleisintä oli ohjeiden saaminen levosta ja kuntoutuksesta.
Kansallisen tason pituushyppääjien vammautumisriskiin voi vaikuttaa verryttelyn tai lihashuollon laiminlyönti, riittämätön ravitsemus ja kehon ylikuormittaminen. Vammautuminen voi johtaa harjoittelun sekä kilpailukauden keskeytymiseen, millä voi olla merkittävä vaikutus pituushyppääjän urheilu-uraan ja henkiseen jaksamiseen. Urheiluvammojen ehkäiseminen olisikin ensiarvoisen tärkeää ja huomiota olisi syytä kiinnittää muun muassa urheilijan riittävään ravitsemukseen, palautumiseen sekä kehonhuoltoon.